Mummulan eteinen on kohentunut piirun verran. Hidasta on, hidasta, mutta portaan alle on kuitenkin saatu rakennetuksi komero. Kuvaaminen olisi vaatinutkin isompia järjestelyjä, sillä komero on mummulan pimeimmässä nurkassa. Kuvasin sen sitten salamalla, eikä kuva näytä nyt oikein miltään, mutta näkyy siitä kuitenkin, millainen komero on päältä päin. Seinät on tapiseerattu etupuolelta ja sisäpuoleltakin, vaikkei sisäseiniä pääsekään näkemään. Komerossa on hienot, nuoremman remontoijan tekemät hyllyt. Vaarin housut roikkuvat hengarissa oven päällä. 

Viime aikoina olen kutonut pääasiassa isommassa mittakaavassa. Minikoossa kutominen on kyllä paljon kätevämpää: kudontakehys on on ihan näppärä ottaa syliinkin toisin kuin kangaspuut. Kudoin mummulan eteiseen maton. Kuten kuvasta näkyy, ei mattoa ole höyrytetty eikä silitetty siistiksi, mutta kiire oli kokeilla jo lattialle. Matto on ihan tuhannen kurtussa...

Kynnysmattona on Ainon tekemä bunkamatto, joka onkin ollut valmiina jo pidemmän aikaa.

Mummulan keittiöönkin oli matto tai pari tilauksessa. Uudet pätkävärjätyt langat ovat tosi käteviä minimaton kutomisessa, kun ei tarvitse vaihtaa lankaa lainkaan ja tulee raitaa ihan itsestään.  Loimeen laitoin kaksi lankaa joka väliin, joten matosta tuli tiheämpi. Kanavaneula toimii sukkulana.  Langanpäät päätellään, kuten oikeastikin, pujottamalla lanka samaan viriöön, mistä kudonta aloitetaan ja kiertämällä reunimmainen lanka.

Mitähän mahtaa mummu tuumata, kun kiikutan valmiin maton nähtäväksi?

Grandma and grandpa's entrance hall is a bit closer to being ready: we've built a closet under the stairs and woven a carpet from wool yarn. The next one might find a place in the kitchen?