Miniasiat mielessä

Miniasiat mielessä muuttaa

2012-10-21T17:00:01+03:00

Vuodatuksen valitettavan kuvapalvelinongelman vuoksi bloginpito on tuottanut tänä syksynä ylimääräistä työtä ja murhetta. Ajattelimme ensin jäädä pitämään tätä vanhaa blogia ja korjailla vahinkoja ajan kanssa, mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että on inspiroivampaa ja helpompaakin luoda uutta kuin korjata vanhaa. Siksipä siis syysloman aikana on syntynyt uusi Miniasiat mielessä -blogi, jossa jatkamme vanhalla tutulla nimellä, ja myös lähes kaikki vanhat kirjoitukset löytyvät myös sen blogiarkistosta. Kuvia on palauteltu uuden blogin puolelle jo jonkin verran, ja palautellaan vielä lisää, jahka ehditään. Bloggaamisen suola eli kommentit valitettavasti jäävät vain tänne Vuodatukseen, mutta täältä niitä voi edelleen lueskella.

Lämmin tervetulotoivotus uuden blogimme puolelle sekä vanhoille tutuille että uusille tuttavuuksille! Kurkistakaa sisään tästä:

Siilihän se siellä...

2012-10-06T12:58:01+03:00

Aika moni arvasi oikein, kun toukokuussa kyselin, että mikähän otus se tänne kottikärryn ja roskiksen väliin muuttaa majailemaan. Siilihän se. Jäi silloin toukokuussa toteuttamatta tämä(kin) projekti, mutta sehän oli itse asiassa ihan suunniteltu juttu (joojoo...) - eihän minulla olisi silloin ollut lainkaan tällaisia materiaalivarantoja käytettävissäni.

Syksyn lehdet ovat nimittäin värikkyydessään ihan ykkösaskartelumateriaalia. Pihallamme kasvaa iso aroniapensas, jonka lehdistä löytyvät varmasti kaikki syksyn ruskan sävyt, ja ne lehdet ovat myös sopivan paksua ja kestävää tavaraa askarteluunkin. Niinpä olen nipsutellut leikkureillani lehtiin pieniä kuviollisia reikiä pojan kanssa hiekkalaatikolla istuessani (roskat jäivät pihalle, joten nyt tietää koko taloyhtiö, kuinka hulluja puuhaan...) ja saanut aikaiseksi oikein kelpo lehtikasan. :)

Ja pitihän se asukaskin sitten saada väsättyä. Tuon edellisen postauksen taidonnäytteen tasolle en yllä läheskään, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen pikkuiseen siiliin, jonka tässä iltana muutamana olen neulahuovuttaen saanut piikiteltyä kasaan. Ensin se näytti hylkeeltä, sitten rotalta, sitten sudelta, mutta vihdoin löytyi se siilikin sieltä alta. :)

Siilillä on lehtien lisäksi lämmikkeenään kirjava torkkupeitto, jonka olen neuloskellut Venne Colcotonin kirjavasta langasta suikaleina ja ommellut kasaan. Ei se tuolta oikein hyvin erotu, mutta lämmittää kuitenkin.

Nyt sitten pitäisi vielä miettiä, että miten maailmassa tämä installaatio saadaan pysymään ehjänä ja lehdet edes osapuilleen paikoillaan huushollissa, jossa asuu yksi reipas yksivuotias... ;)

Häälahja ystävälle

2012-10-06T12:52:01+03:00

Kaikista vanhin ystäväni (olemme olleet ystäviä siitä saakka, kun olin 8 kk ja vanhempineni muutimme heidän naapuriinsa) meni naimisiin syyskuun puolivälissä. Häälahjaa ei tarvinnut sen kummemmin miettiä, sillä ihan itsestään päähäni pälähti pyytää Hannaa tekemään pienoiskoiruudet heidän "tytöistään" Papusta ja Pullasta. Ja niinhän niistä tuli niin näköiset ja ihanat, että olivat oikein häälahjapöydän vetonauloja. :) Kiitos Hanna vielä tuhannesti tätäkin kautta! Taisin saada häissä osakseni ihan ansiotonta kunniaa, kun en kerinnyt kaikille vieraille toitottaa, että "en se minä ollut"... ;)

Itse rakentelin tytöille majapaikaksi puutarhannurkkauksen valkoiseen lyhtyyn, puutarhan kaivelu kun on viime vuosina ollut meitä yhdistävä tekijä ihan listan kärkipäässä.

Inspiraatio iskee ja sormia syyhyttää...

2012-09-03T20:21:01+03:00

Postilaatikkoon tipahti heinä-elokuun vaihteessa odotettu ihanuus, Marian uusi Nukkekoti Väinölän tapaan -kirja. Olen sitä nyt selaillut useampaan otteeseen ensimmäisen ahmaistun lukukerran jälkeen, ja ei voi kuin ihmetellä, miten sieltä löytää aina jotain uutta, mitä ei muistanut edellisellä lukukerralla huomanneensakaan. Ohjeissa piisaa niin, etten uskalla edes haaveilla samasta kuin Kurjenpolven Virpi, joka aikoo kokeilla jokaista. Meillä kuitenkin nököttää laatikossa Proxxonin kuviosaha, jolla ei ole vielä tehty kuin pieniä koesahauksia, joten kun joku kaunis päivä kaivan sen sieltä esiin, tiedän mistä aloitan harjoittelun:

... mistä jatkan seuraavaksi, vähän harjoitusta saatuani:

... ja mikä saa toimia sitten taidonnäytteenä:

Etenkään kuviosahaus, mutta puutyöt yleensäkään eivät ole niitä tämän harrastuksen osa-alueita, joissa kokisin olevani omimmillani, mutta eiköhän tämän kirjan avulla jotain synny ihan väkisinkin. Muitakin ihania puutöitä kirjasta löytyy roppakaupalla, muun muassa nämä tuoli ja pöytä, vanha pulpetti (mummulan vintille, tietysti) sekä kapiokirstu:

Kapiokirstun avulla yritetään myös vähän valottaa meille ei-niin-maalauksellisesti-lahjakkaille kuviomaalauksen saloja, ja saattaa jopa olla, että siitä jotain ymmärsinkin, ainakin tekee ihan eri tavalla mieli kokeilla. :) Työvaihekuvat tässä (kuten muissakin kirjan ohjeissa) ovat kerta kaikkiaan mahtavan perusteelliset - tarjolla oivallista saranointioppia myös muihin projekteihin.

Kirjasta löytyy heti alusta myös kattava luettelo puutöissä tarvittavista välineistä sekä toinen aukeamallinen opastusta muiden työvälineiden ja materiaalien saloihin. Oivallista tietoutta sekä nukkekotiharrastuksesta vasta haaveilevalle että vuosia jo harrastaneellekin.

Mikäli puutyöt eivät inspiroi (tai ennen kuin sille kuviosahalle löytyy paikka), ei silti tarvitse jäädä pyörittelemään peukaloitaan, sillä kirjasta löytyy ohje jos toinenkin mummulaa silmällä pitäen. Vaarin pimiöön täytyy ehdottomasti saada vanha laatikkokamera, eteisen naulakkoon nahkareppu, kahvipöytään herrasväen pikkuleipiä ja perunakellariin kappa.

Mummun keittiöön inspiroiduin tuon keskimmäisen kuvan nähtyäni värkkäämään samanlaisen jauholokerikon aitoon 50-luvun tyyliin...

... ja mummulan kirjastoon saa kirjan kannen liepeistä kasattua melko kokoelman Tammen Kultaista kirjastoa lasten ja varttuneempienkin iloksi.

Ei voi kuin jälleen kerran huokaista, että on meillä tässä kirja aivan omaa luokkaansa niin näyttävyydessään kuin monipuolisuudessaankin. Ja kukapa olisi ollut oikeampi henkilö kirjan tekijäksi kuin mahtavan monipuolinen ja tuottelias Maria, jonka upea Väinölä-blogi on tutustuttanut ainakin meidät alun perin tähän harrastukseen (taitaapa olla muutaman muunkin...). Suurkiitos suururakasta Suomen nukkekotiharrastuksen puolesta, ja tarttukaahan kanssaharrastajat äkkiä kiinni opukseen, kun niitä vielä saa!

P.S. Hauskaa oli myös bongata kirjan sivuilta pari omaa pikku tekelettä. :)

Kasvihuoneen antimia

2012-09-02T22:14:01+03:00

Herra Mäyrän kasvihuoneen vihannespenkki taitaakin olla aika muhevaa multaa, kun siinä kasvaa viiniköynnöskin näin komeasti. Kitti on peräisin Templewood Miniatures -nettikaupasta ja on tullut hankittua jo kauan sitten, mutta nytpä vihdoin tuli valmista. :)

Ja nythän selvisi sekin, kuka on tipauttanut pelargonian lattialle...

Mikäs otus se täällä, silmät ristissä kirkkaasti valaistussa kasvihuoneessa?

Pikku pöllönen on Susannan käsialaa ja tuli minulle ennakkona vaihtokaupoista, joiden toisen osan voin toivottavasti esitellä teille ennemmin kuin myöhemmin... hiljaa hyvä tulee...

Heittäkäähän ilmoille nimiehdotuksia tuolle otukselle - herra Pöllö on vähän mielikuvituksetonta... ;)

Vihannespenkin satoa

2012-08-19T20:39:01+03:00

Kipinä Herra Mäyrän kasvihuoneen edistämiseen syttyi pitkästä aikaa keväällä, kun bongasin The Miniature Garden -nimisen nettikaupan, josta löysin paitsi vihannespenkkiin kaipaamiani tomaatteja, myös kurpitsaa, ruusupapua ja vaikka mitä muuta ihanaa. Toteutus on edistynyt hissun kissun, mutta nyt ei vihannespenkissä ole enää tyhjää. :)

Keksin myös ratkaisun, joka helpottaa jatkossa huomattavasti puutarhasuunnittelua. Siirsin nimittäin kasvihuoneen (aikaisemmin kuvitellun) oven kasvihuoneen vasemmalta sivulta etuseinän oikeaan reunaan, johon lasiveitsen ja peltisaksien avulla syntyi ihan oikea aukko - vain ovi puuttuu. Tuohon pikku puutarhaan pitäisi jatkossa mahtua omenapuu, kultakalalampi, iso kukkapenkki, kaivo, kurpitsamaa, tuoli ja pöytä, ja näiden lisäksi monta, monta Herra Mäyrän pikku ystävää. Nyt kuitenkin sommittelu taitaa jopa onnistuakin. :)

Itse puutarha ei ole edennyt sitten Ivalosta muuton, sillä ensin pitäisi jaksaa liimata omenapuuhun loput lehdet ja omenat. Ollaan tässä sentään edetty jo yli puolen välin... *huoh*

Tässä muutamia kuvia iltavalaistulta kasvihuoneelta.

Kasvihuoneen päädyssä, omenapuun alla, Herra Mäyrä säilyttää puutarhavälineitään.

Uusia taimia näkyy ainakin olevan itämässä...

Vihannespenkissä näyttäisi olevan jo satoakin.

Herra Mäyrä on kerännyt ruusupavuista satoa. Perunat pussissa nurkassa odottanevat maahan päätymistä...

Puutarhuri itse.

Pelargonialle on käynyt vähän hassusti. Kuka lie pudottanut...

Tyytyväinen puutarhuri. :)

Takaisin blogin pariin...

2012-08-01T21:14:01+03:00

Vuodatuksen palvelinongelman takia blogikatkos on venähtänyt, ja vaikka jotain pientä minijuttua onkin välillä tullut puuhattua, mitään niin valmista ei ole, että niistä olisi kuvia esiteltäväksi. Tänään kuitenkin kolahti postilaatikkoon jotain ihanaa ja inspiroivaa - Marian uusi kirja Nukkekoti Väinölän tapaan! Jahka ehdin perehtyä opukseen paremmin, tulette kyllä saamaan maistiaisia (ja siinä sivussa myös todennäköisesti hehkutusta) bloginkin kautta. :)

Palvelinongelman vuoksi myös kaikki kuvat viimeisiltä kolmelta vuodelta ovat kateissa. Päivittelen niitä tänne takaisin, jos ja kun ehdin ja jostain löydän oikeat kuvat. Samoja kuvia on kuitenkin pitkältä Picasa-kansioissa, joten käykää siellä kurkkimassa, kunnes kuvat taas löytävät tännekin.

Ja jos jollakulla sattuu pyörimään nurkissa ylimääräistä aikaa ja mineilyintoa, niin voi ohjata tähän osoitteeseen. Johan tässä alkaa joulukuukin kohta painaa päälle... ;)

Mummulan väki vitriinissä - matkailumainos :)

2012-06-24T11:03:01+03:00

Keuruun museolla on kesän ajan meneillään näyttely Tällaista elämä oli - veteraaniväen tarinoita, joka kertoo 1920-30-luvuilla syntyneiden lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta pula-ajan ja sodan varjossa. Museon vinttigallerian vitriineihin on kesän ajaksi muuttanut 50-luvun huushollinsa irtaimiston myös meidän minimummulamme väki. Näyttely avautui pari viikkoa sitten, silloin siitä oli juttu myös Keskisuomalaisessa, ja jatkuu aina syyskuun loppuun asti.

Jos siis kesälomareissu kohdistuu Keski-Suomeen, niin käväiskäähän Vanhan Keuruun keskellä Kamanassa. Saman katon alta löytyy myös ravintola ja kahvila Myllytuuli, ja myös esimerkiksi Keuruun 1700-luvulta peräisin oleva Vanha Kirkko on aivan nurkan takana. Näkemistä riittää siis myös niille perheenjäsenille, joita nukkekotiminiatyyrit eivät niin kovasti kiinnosta.

Tervetuloa kurkistamaan Keuruun kesään ja minimummulan aarteisiin!

Takapihan perällä

2012-05-08T22:25:01+03:00

Dr von Hoepschenstein sekä Herra Mäyrä puutarhoineen ovat edelleen visusti kaappien ja laatikoiden uumenissa viimekesäisen muuton jäljiltä, eikä kunnollista askartelutilaa ole vielä hetkeen luvassakaan. Jäin eilen pienen työpätkän jälkeen taas joksikin aikaa kotiäidiksi, ja tässä kotona pyöriessä mieli tekisi kuitenkin jotain minijuttujakin puuhastella, joten kaivelin kaapista tällaiset, 1:12-mittakaavaan hieman liian suuret puutarhavälineet ja aloin sommitella äidin kätköistä löytyneeseen Tiimari-laatikkoon pienoishuonetta... tai no, pienois-takapihannurkkaa pikemminkin.

Tavoitteena olisi, että boksi valmistuisi tässä toukokuun aikana kotona ollessa, mutta saas nähdä kuinka käy. Vaan kuka arvaa, miksi tuossa boksin keskellä, parhaalla paikalla, on mokoma risukasa?

Ensimmäinen oikein vastannut saa ainakin hyvää mieltä, vaikka en oitis lupaakaan sen ihmeempää palkintoa. Saatan toki yllättää itsenikin ja sittenkin sellaisen kehitellä, mutta se riippuu muun muassa yöunien pituudesta, vauvan hyvä- vs. huonotuulisuusindeksistä sekä kommenttien lukumäärästä, joista viimeksi mainittuun teidän on tosin täysin mahdollista vaikuttaa. ;)

Ikkunaremonttia ja sisustuskokeiluja

2012-04-09T18:09:01+03:00

Viimeksi kotona käydessäni rakentelimme äidin kanssa mummulaan ikkunoita. Sitä ja muuta ulkosivuremontointia varten piti tyhjentää koko huusholli, missä ei ollutkaan ihan pieni homma, joten talo pysyy nyt tyhjänä, kunnes ulkosivu ja sähköistys on sillä mallilla valmis, että talon sisustuksen voi ajatella olevan edes jossain määrin pysyvä olotila. Nyt pääsiäispyhinä oli kuitenkin pakko päästä vähän mallailemaan, Tampereen nukkekotimessuilta löytyi nimittäin olohuoneen nurkkaan ihan justiinsa sellainen 50-luvun kaappi, jota olimme sinne suunnitelleet. Kiitos vain, Mirka. :)

Kaapin yläpuolella oleva ryijy on edelleen keskeneräinen, mutta työläin osuus eli alaosa on sentään jo valmis. Ehkä se loppukin siitä joskus...

Ikkunaremontin lopputuloksestakin on vihdoin muutama kuva. Itse ikkuna on Eurominin ohutta pleksimuovia, joka oli siihen oikein sopivaa. Samanlaista ovat esim. monet läpinäkyvät lelu- yms. pakkaukset. Puitteet on tehty Hobby Pointista ostetusta mäntyrimasta, joka on leveydeltään kolmemillistä, ulkopuolella 2 mm ja sisäpuolella 1 mm paksua. Tuota millin paksuista sinne on tullut ihan hiljattain, joten kiittelinpä kerrankin onneani ja aiempaa aikaansaamattomuuttani, se oli nimittäin ihan täydellistä tähän hommaan. :) Saranat ovat maalatut putkihelmet, avaimenreiät ääriviivatarraa (kiitos, Susanna!).

Kuten huomaatte, mummula sijaitsee ilmeisesti ihan järven rannalla, ellei peräti jäällä. ;)

Toisen kerroksen eli makuuhuoneen ikkuna näyttää ulospäin tältä.

Kuusikulmaiset vinttikerroksen ikkunatkin onnistuivat aika mukavasti, kiitos listasaksien, joissa on merkittynä 120 asteen kulma. :)

Julkisivuhommissa vierähtää jatkossa tovi jos toinenkin. Seuraavaksi vuorossa on mm. kivijalan päällystäminen, milläs muulla kuin liuskekivellä. Saa nähdä, koska se sitten tapahtuu... ehkä jo ensi pääsiäisenä? :)