Mummulan rakennus on edennyt aikamoisin harppauksin - ainakin rakennustyömaalla on vietetty tuntikausia monena iltana. Tiperrystä on riittänyt ja riittää vielä moniksi illoiksi. Vaari ja mummu ovat valvoneet työtä keittiön pöydän reunalla istuen ja välillä käyneet katsomassa paikan päälläkin, mahtuuko ovista kulkemaan. ;)

Ensin saatiin kylppäri lattiaa vaille valmiiksi. Kylppäri on A5-kirjekuoren kokoinen (tarkkasilmäinen huomaa kirjekuoren toimittavan lattian virkaa). Ovi on AM-puuseppien omaa tekoa, eikä aukea oikeasti. Lukko on ostettu Euromini, alunperin kullanvärinen, joka on maalattu hopeamaalilla oikeamman väriseksi.

50-lukulainen lasitiili-ikkuna on tehty mittojen mukaan. Pitkään näytti siltä että lasitiiliä saa vain ateljeetyönä, mutta onneksi ikkunavalmistaja-Ainon löytö, Sinooperin lasimosaiikit, pelastivat rakennustyöläiset uhkaavalta urakalta. Ikkuna on kasattu liimaamalla kaksi lasimosaiikkia vastakkain piirtoheitinkalvon molemmin puolin, vihertävä väri syntyi taakse sutatulla ohuella lasimaalikerroksella. Seinäkaakelit puolestaan syntyivät muovisesta pöytätabletista, johon sai hammastikulla vedettyä juuri sopivat urat saumakohdiksi.

Seuraavaksi valmistui makuuhuoneeseen peiliovi balsasta ja ohuesta vanerista, ja etten sanoisi aika luonnikkaasti, ei tarvinnut pärrätä kovin monta ärräpäätä ja tuli siisti ja hyvin toimiva ovi. Ovi aukeaa eteiseen eli taaksepäin ihan siitä syystä, että sisustusporukka vaati niin. Ovenkahva on valmis euromini, joka on myös maalattu hopeamaalilla. Lattia on vielä tekemättä, mutta pyökkiviilun palanen paljastaa aiotun värisävyn.

Kuten tuppaa aina käymään näissä rakennushommissa, niin nytkin mestarirakentajat saivat karvaasti huomata, että ovien tekemisen ja asentamisen helppous olikin vain harhaa. Kirjaston lasiovien teon ja asennuksen kanssa kuului niin monta ärräpäätä, että vaari ja mummu pitelivät korviaan. Ensimmäinen, leveämpi ovi valmistui kyllä helposti, mutta kapeampi ei sen sijaan meinannut onnistua ollenkaan - siinä paloivat hihat ja päreet monta kertaa, kun ovilasit eivät meinanneet taipua nuoremman puusepän tahtoon. 

Ovien asentaminenkin tuotti omat ongelmansa, mutta neljän käden kaikkien sormien harottaessa taskulampun valossa kuin mustekalojen lonkerot puusepät saivat kuin saivatkin ovien joka nurkan paikoilleen ja ovet toimiviksi ja tiiviiksi. Niin vain otettiin hengen riemuvoitto materiasta (mitä sanontaa armastettu viljelee).

Lattia on täälläkin vielä pelkkää pähkinäviilua eli aivan vaiheessa, mutta tämän värinen siitä on tulossa. "Lasimateriaali" on armastetun purkamasta PlayStation 2:sta oivallista mattapintaista pleksiä (sitä mitä meidän isällä ei ole, sitä ei tarvita...). Oven puuosat on tehty rimoista, jotka on petsattu vesiliukoisella petsilakalla palisanterin väriseksi.

Eilen illalla nuoremman mestarin taistellessa ovien kanssa vanhempi rakennustyöläinen urakoi kylppärin lattiaa huomatakseen että noin kolmen tunnin ajan tehty lattialaattakuviointi ei ollutkaan hyvännäköinen. Eihän siinä auta muu kuin aloittaa alusta! Uusia voimia ja inspiraatiota saadakseen vanhempi mestari aikoo pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja paeta koko hommaa lämpimämpiin maisemiin Italiaan, missä 34 asteen juhannussää odottaa... 

Nuorempi puuseppä puolestaan jatkaa pakertamista lattioiden parissa koleassa Suomen suvessa. Näihin kuviin ja tunnelmiin,

We've been working hard with the grandma's house lately. Above you can see the results: the bathroom, the bedroom and the library. Bathroom door doesn't open, the other two do. Next project are the floors, then...

Nytpä meidätkin on merkattu. Tämä on niin kiva juttu, että mielihyvin osallistuimme - ihan vain siitä tulee hyvälle tuulelle, kun miettii mistä tuleekaan hyvälle tuulelle. :)

Systeemi on seuraava:

1. Ensin pitää kertoa, kuka merkkasi sinut ja linkata hänen blogiinsa. Meidät merkkasi siis Olivia Orso, hauska nalle naapurikaupungista.

2. Sitten pitää tehdä lista 6 asiasta, ”jotka tekevät sinut onnellisiksi ja jotka eivät ole tärkeitä juttuja, vaan satunnaisia juttuja.”

Tässäpä tulee yhdessä mietittyjä onnenpipanoita:

1) Pienet hassut eläimet puuhailemassa omiaan
2) Kevään ensimmäinen leppäkerttu
3) Yhtäkkiä päähän syttyvä idea kummallisten nurkkiin jääneiden kankaiden jatkojalostamiseksi (yleensä niistä tulee roolivaatteita)
4) Sattuvat kielikukkaset, tahalliset tai tahattomat
5) Hyvin onnistunut valokuva
6) Se, kun herää kesäaamuna puoli viideltä lintujen mekastukseen ja näkee pihalla ketun makoilemassa rauhassa nurmikolla

3. Viimeiseksi pitää merkata 6 bloggaajaa siten, että laittaa merkkauskommentin heidän blogeihinsa.

Älkää kuitenkaan ottako stressiä merkkaamisesta - elämässä on kuitenkin tärkeämpää nauttia elämän onnellistuttavista asioista kuin kirjoitella niistä nettiin. :)

Tiistaina minäkin pääsin minikerhoilemaan, kun vietän kesän ainoaa lomaviikkoani. Tuloksena oli valokuva-albumi sekä vaarin kasvio.

Valokuvat ovat muuten oikeita vaarin ottamia valokuvia, mutta tässä yhdessä vaari näkyy itse vasemmalla joten kuvan lienee napannut isäni. Kuvassa on lisäksi mummu etuoikealla sekä isomummu (vaarin äiti) pöydän takana, keinussa istumme minä ja äiti. :) Kasvit puolestaan löysin pihan hiekkakäytävien reunoilta - lajintunnistus on tuossa koossa hieman epävarmaa, mutta olen melko varma että ensimmäinen on pihasauniota ja jälkimmäinen kissankellon taimi.

Kasviosta kiitos Marjalle, jonka idea alunperin oli. Kun ei arpaonni suosinut (harmittaa vieläkin... ;) piti tarttua itse toimeen. :)

Olen puuhannut lomaviikolla ahkerasti sekä käsitöitä että kuvankäsittelyä ja opiskellut yhden itselleni ihan uuden tekniikankin, kävin nimittäin eilen ystäväni luona opettelemassa nypläystä! Mitään muuta valmista julkaisukelpoista ei ole kuitenkaan syntynyt, joten palataan niihin myöhemmin...

In Tuesday's mini-club we made books. I made a photo album and a herbarium for grandpa. The plants are picked from our yard and the photos are taken by the real grandpa except for this one, where he is himself on the left and grandma on the right.

Kävimme tänään Lahdessa miniatyyrimarkkinoilla. Hauskaa oli tavata uusia ja vanhoja tuttuja, ja siinä sivussa tarttui mukaan vaikka mitä ihania juttuja.

Mummun ja vaarin Piki muuttaa kohta Aukustin luota mummulaan, joten pitihän Aukustin saada seurakseen oma koiruus. Saammeko esitellä Nalle-koiran sekä Mikin ja Ketun. Hannan käsialaahan nämä.

Larissan pöydästä ostimme ihanan kuvioidun kulhon ja Wooperilta raidallisia uutuustuotteita. Nämä sopivat täydellisesti mummulaan.

Larissalta on myös pikkuinen taskukello ja Wooperilta kukkaruukku ja upea vihreä malja.

Nämä ovat menossa äidin erääseen projektiin (niitähän riittää... ;). Pelargonia on Elinan tekemä, leikkuulauta ja veitsi Tiinan.

Alasen Katin pöydästä ostimme toisenkin pelargonian, joka on menossa mummulaan. Susannalta löytyi vaarille salkku.

Mirjalta ostimme pötyä pöytään,

Mirka Saloselta aivan mielettömän pikkuisen hymytyttöpatsaan,

ja tällainen tuunattu kaappi löytyi Lundbyhyn aivan pilkkahintaan.

Materiaalipuolestakin on huolehdittu. Nämä upeudet löytyivät ruotsalaisten myyjien pöydästä.

Katilta ostimme valmiin kukkasen lisäksi hortensiakittejä ja materiaalia santpaulioihin sekä Nukkekotiyhdistyksen pöydästä printtiarkillisen elintarvikepakkauksia.

Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajilta löytyi mummulaan parketeiksi ja huonekaluiksi aitoa pähkinää ja pyökkiä, Finn Aimosta ostimme rapattua pintamateriaalia seiniksi ja paakelseiksi, Heliltä mukaan tarttui rulla tapettia kustavilaiseen kamariin, ja Hobboksista bongasimme mattokirjan, jossa riittää puuhaa pitkäksi aikaa.

Yksi ostos on vielä esittelemättäkin, hän kun toivoi saavansa ensin vaatteet päälleen. Kyllä nyt kelpaa - vielä vaan kun saisi näille suunnitellut sijoituspaikat väsättyä valmiiksi... Mummulan kimpussa on vietetty iltoja koko viikko sillä seurauksella, että vasta on seinät saatu tapetoitua. Seuraavaksi alkaa sitten lattioiden teko, joten vielä tässä hetki vierähtää ennen kuin portaat kaiteineen, ovet ja ikkunat listoista puhumattakaan ovat paikoillaan. Sormia syyhyttää jo ihan julmetusti, että pääsisi sisustamaan!

EDIT klo 22.40

Ruotsalaiset myyjät olivat Jolin & Miniatyrmakarna. Heillä ei näytä olevan nettisivuja, mutta osoite ja puhelinnumero oli käyntikortissa. He tekevät itse ruotsalaisten mallien mukaisia miniatyyrejä vuosilta 1850-1950.

And a couple of words in English, too. We visited today a miniature fair in Lahti, just like many other Finnish miniaturists. :) It was great to meet old and new friends from the blog world, and we also found lots of lovely items for our dollhouse projects. There's just so much work left to get the projects ready for decorating... can't wait anymore...

Joskus tulee yllätetyksi ihan oikeasti! En jää sanattomaksi kovin helposti, mutta eräänä keväisenä aamuna kävi niin. Työkaverini Sari pisti heti aamusta käteeni pienen paketin ja sanoi saatteeksi, että "tässä on siihen sun projektiin vähän pientä"...

No, PIENTÄHÄN siellä olikin ;) Sari on mahdottoman taitava ja innokas näpertelijä ja huolimatta siitä, että hän kunnostaa juuri hankittua omakotitaloaan, hän oli iltojensa iloksi virkannut meille kaksi hartiahuivia, kolme tyynyä ja peiton isöäidin neliöistä, pannulaput, patakintaan ja säilytyspussin. Pakettia avatessa tuli kyllä kyyneleet silmiin - kaikkien satojen hommiensa ohessa hän oli ajatellut minua ja näprännyt tämän mahtavan yllätyspaketin! Kiitos, Sari!

Yllätykset sen kuin jatkuivat. Työkaverini Sinikka kertoi löytäneensä matkaltaan minulle sopivan tuliaisen, silitysraudan mummulaan. Se sijoitetaan mummulan ompelupisteeseen kustavilaiseen kamariin. Kiitos, Sinikka!

Kuvan juustohöylä on ostettu Nukkekoti ja Lelusta. Sieltä hankittiin myös kesäisiä tarvikkeita marjastukseen ja puutarhanhoitoon. Näistä riittää Aukustin kauppaankin myytävää.

Huutokaupasta hankin uuden Lundby-kokoisen ruokailuryhmän tulevaa projektia silmällä pitäen.

There are quite a few things we've got and bought during this spring. The crotcheted items in the first picture are made by my friend Sari and they were a fantastic surprise. Thank you so much! The iron is a gift from another friend, Sinikka. The cheese cutter and the other stuff in the next picture are bought from Nukkekoti ja Lelu, and the dining table and chairs are bought from an internet auction - I'm planning to place them in the old Lundby.

Voitin joku aika sitten Kaisankulman arvonnassa ompelukorin. Postista tulikin varsinainen ompelijan aarrearkku: on  nauhoja, lankoja, nuppineuloja ja neulatyyny, mittanauha, neule ja mitä suloisin, pitsillä vuorattu ompelukori! Kaikki niin taidokkaasti tehtyjä ja loppuun asti mietittyjä että olin aivan mykistynyt.  Ompelupakki meillä oli ennestään, ja aseteltiin osa tarvikkeista sinne, että näkyvät paremmin.

Tälle lahjalle on jo paikka mietittynä: se menee mummulan kustavilaiseen kamariin, joka on paitsi vieraskamari myös mummun ompeluhuone.

I won these lovely sewing accessories in Kaisa's blog lottery. These are going to be located in the Gustavian room of our dollhouse, which is serving as grandma's sewing room when there are no guests visiting grandma and grandpa.

Minulla oli viime viikolla lomaviikko, jonka tuotoksena mummulaan syntyi myös kolme uutta kirjottua tyynyä sekä pitsinen päiväpeitto. Päiväpeitto on tehty nyplätyistä välipitseistä, joita ompelin yhteen rinnakkain. Tyynyihin puolestaan kokeilin silkkinauhakirjontaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Ihan kivoja noista tuli, vaikka kirjonta ei ehkä edelleenkään ole kaikista eniten minun juttuni.

Lomaviikon tuotokset sain kuvattua vasta jälkikäteen, sillä kamera oli viime viikon miehen mukana reissussa. Matkatuliaisena sain pientä luksusta vaarille: konjakkipullon laseineen ja hopeatarjottimineen, sikarin tuhkakuppeineen sekä paksun kirjan.

I made some embroided cushions and a bed cover of lace for grandma and grandpa. I'm quite happy with these, although embroidery doesn't really belong to my favourite techniques. The cognac bottle with glasses, the book and the cigar are a souvenir from Vilnius by my boyfriend.

Aikaisemmin jo vihjasimme, että Aukusti-kauppiaan jutussa olisi paljastunut jotain hämäryyksiä, ja nyt on tullut aika kertoa teille koko totuus, sillä todellinen Aukusti on vihdoin valmis astumaan esiin. Nukkekotimaailmaa on nimittäin kovasti järkyttänyt se seikka, että kauppias Aukustina aiemmin esiintynyt kaveri on paljastunut huijariksi!

Juttu juontaa juurensa siitä, että Aukustimme (sekä oikea että vale-) olivat, kuten aiemmin kerrottua, siirtolaisina Kanadan suurilla metsätyömailla. Kävipä siellä sitten kerran niin, että kämpille kiiri tieto ikävästä tapaturmasta, jossa tukkeja vetänyt hevosvaljakko kuskeineen oli vajonnut jäihin ja hukkunut. Surullinen tapaus, ja erityisen surulliseksi asian teki se, että mitä ilmeisimmin kyseessä oli Aukusti, joka juuri oli lähtenyt kyseiselle työmaalle hommiin - näin ainakin hänen tukkilaiskaverinsa päättelivät. Koska eräs Aukustin ystävistä oli juuri lähdössä takaisin koti-Suomeen, hän lupasi viedä mukanaan Aukustin vähät tavarat, matka-arkun sisältöineen.

Tämä Aukustimme ystävä oli kuullut, että Aukustilla oli kotipaikkakunnallaan pieni kyläkauppa odottamassa hänen paluutaan kauppiaaksi. Matkalla hän, köyhän päivätyöläisen poika, mietti, että olisipa vain mukavaa, kun hänelläkin olisi moinen tulevaisuus odottamassa sekalaisten hanttihommien sijaan. Rehellisenä miehenä hän ei kuitenkaan kuvitellutkaan saavansa osakseen moista, ennen kuin ilmaantui Aukustin matka-arkun kanssa paikkakunnalle ja ensimmäinen kyläläinen riensi häntä käsi ojossa tervehtimään puhua pulputtaen, että "onpa mukava kun se kauppias on vihdoin, kahdenkymmenen vuoden jälkeen palannut kotiin, ja kylläpä kauppias on vuosien varrella muuttunut, mutta niinhän me kaikki toki olemme ja tervetuloa nyt vain oikein kovasti!" ja pian kyläläisiä oli paikalla muitakin ja joku jo kiikutti hänelle avainta Aukustin hellahuoneeseen ja rakenteilla olevaan kauppaan ennen kuin miehemme sai sanaa suustaan. Kävi ilmi, että Aukustilla ei ollut ketään perheenjäsentä häntä odottamassa, ja niinpä tämä päivätyöläisen poika oivalsi itseään kohdanneen todellisen onnenpotkun: hänellä oli asunto ja kauppa, ja ihan tuosta noin vain!

Hän sitten jäi Aukustin hellahuoneeseen majailemaan, piti hyvää huolta mummun ja vaarin Piki-koirasta ja patisteli laiskoja rakennusmiehiä töihinsä. Kaikki oli paremmin kuin hyvin, kunnes eräänä päivänä postin mukana tulla tupsahti kirje entisiltä tukkilaiskavereilta. He kertoivat, että Aukusti oli keväällä palannut kämpille täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja kuultuaan, että hänen matka-arkkunsa oli viety Suomeen, päättänyt lähteä perässä. Ja nyt oli siis todellinen Aukusti jo Atlantin ylittävässä laivassa tulossa pitämään kauppaansa ja asumaan hellahuonettaan!

Eihän siinä päivätyöläisen pojan auttanut kuin pakata vähät tavaransa ja luikkia tiehensä yön pimeydessä. Eikä ole hänestä hiuskarvan vilaustakaan sen jälkeen näkynyt - taisi lähteä saman tien Ruotsiin asti töitä etsimään.

Aukusti kuuli kaverinsa tempusta kotiin palattuaan, mutta oli itse vähemmän järkyttynyt kuin kyläläiset - olihan mies pitänyt hyvää huolta hänen asunnostaan ja onnistunut rakennusmiehiäkin tsemppaamaan niin mukavasti, että Aukusti itse pääsisi kohta kenties jo avaamaan kauppansa. Emme siis kanna kaunaa, mekään.

Tässä itse kauppias Aukusti poseeraa uusissa vaatteissaan. Sukat ja kengät häneltäkin vielä puuttuu - paikkakunnan suutari on selvästi laiskempaa sorttia kuin vaatturimestari - mutta onneksi on kesä tulossa.

Kauppias Aukusti on Heidi Ott -nukke. En tykännyt nuken tönköstä vartalosta, joten purin sen ja tein tilalle piipunrassista laihan ja taipuisamman ukkelin. Harvat hiukset ovat merinovillaa, jota liimasin myös kulmakarvoiksi, ja huulien liian tumman punaisen jynssäsin irti ja maalasin tilalle luonnollisemmat. Jynssäämisen peruja kauppiaalle jäi suun ympäristöön lievää ihottumaa, mutta ei se häntä onneksi näytä liiemmin kiusaavan... ;)

Paitakangas on Tiinalta saatu ihanuus, housukankaan löysin Eurokankaan palalaarista ja se on oikeaa ohutta villakangasta.

To our foreign friends: Above there is a long story about our shopkeeper Aukusti's exciting past. He was working in the Canadian forest industry for twenty years before returning to Finland in the 50's, and once he was already thought to be dead in a horrible accident. Because of that, a friend of his brought his belongings to Finland, and since he was a poor boy, he decided  to stay at Aukusti's place after the villagers had considered him to be the shopkeeper himself - people change a lot in 20 years, you see, and our shopkeeper had no family. When he just recently heard that the real Aukusti was still alive and already on a trans-Atlantic ship returning to Finland, he escaped during the dark hours in the night, and no-one has seen him since...

So, meet Aukusti the shopkeeper himself. :) Originally a Heidi Ott doll, which I have changed a bit and dressed. He's still waiting for socks and shoes... luckily it's soon summer...

In case you would like to understand the story in details, try the Google Translator. At least you'll probably have some fun... ;)

Tarinan laatineet yhteistyössä / Story by

Tämän syklaamin olen tehnyt jo muutama kuukausi sitten ja se on ollut esillä kansalaisopiston kevätnäyttelyssäkin. Siellä se oli kukkakaupan tiskillä myytävänä. Sieltäköhän se vaari kävi ostamassa tämän mummulaan? 

Syklaamin materiaalina ovat ne tavalliset kreppipaperi, maalarinteippi ja paperipäällysteinen rautalanka. Kirjan kannet olen tehnyt tapetinpalasta, selkämyksen käsintehdystä paperista ja sivut piirustuspaperista. Nätti kirjottu liina on saatu lahjaksi huutokauppaoston yhteydessä. 

Syklaami on ihan omanlaisensa kukka nurinpäin kääntyneine terälehtineen. Pelkän muistin varassa oli melkoisen vaikea saada terälehtien ja lehtien muoto oikeiksi. Näistäkin kukista tuli ensin kaikkea muuta kuin syklaamin kukkia.  Onneksi opettaja-Marjatalta löytyi kirja, jossa oli syklaamin "osat" muistaakseni 1:1-kokoista paperinarutoteutusta varten. Harmi vain, etten tajunnut ottaa muistiin kirjan nimeä, sillä samaisessa kirjassa oli monia käyttökelpoisia kukkien malleja.  

Lehtien värityksessä ja varsien värissä oli apua syklaamien nettikuvista.  Ja kuinka ollakaan, kun kukka oli valmis, löytyi myös hieno minikokoinen syklaami täältä! Olisi ollut hauska löytää se aikaisemmin, mutta "no can do" kuten Matti Nykänenkin jo niin osuvasti sanoi. 

I made the cyclamen some months ago. Our dollhouse club teacher had a book where there were instructions for making these of paper wire in real size, and that was a great help when thinking about the shape of the flower. Unfortunately I forgot to write down the name of the book. The miniature book is made of wallpaper, handmade paper and regular paper, the beautiful embroided tablecloth is a present from an auction seller.

Miniharrastus on saanut uusia muotoja: ystävät alkavat bongailla matkoillaan minitavaroita ja tuovat niitä lahjaksi. Ja mikäpä olisikaan toukokuussa parempi lahja kuin puutarhanhoitovälineet. Sain ne naapuriltani Annelilta. 

Tein myös muutamia huutokauppahankintoja netissä. Nämä ovat Lundby-kokoa ja niistä on tarkoitus kunnostella huonekaluja neljännesvuosisadan varastossa odottaneeseen Lundby-taloon ja muihin sopiviin kohteisiin. Toinen minäni motkottaa, että projektit siis vain jatkuvat ja lisääntyvät vaikkeivät entisetkään ole valmiita, mutta kun en voinut vastustaa houkutusta! Carpe diem - nyt ei tarvitse jälkeenpäin harmitella, että olisi pitänyt ostaa... Eikä olleet kovin kalliitakaan... (Selityksen makua, myönnän!)

Kuten kuvasta näkyy, kyseessä ovat vanhat huonekalut, joilla varmaan on leikittykin. Näissä sitä riittää iltapuhteiksi työtä, kun kohta alkaa kesäloma.

I've got some gardening tools from my friend Anneli. The furniture is bought from an internet auction and is going to be located in the old Lundby house, which has been lying in our store room for a couple of decades. There will be quite a bit of work in restoring the house and these, so I'll have something to do on my summer holiday (as if I didn't before...).

Olen viettänyt lomapäiviä rakentelemalla kolmanteen puulaatikkoon Aukustin kaupan varastoa ja talon yhteistä saunaa. Suunnitelmahan on siis sellainen, että talon kivijalka muodostuu näistä kolmesta laatikosta, joista oikealla on Aukustin hellahuone, keskellä kauppa ja vasemmassa reunassa tämä laatikko, joka on jaettu saunaksi ja varastoksi.

Saunassa on tuliterä kiuas mutta ei vielä juurikaan mitään muuta. Oikeaan reunaan tulevat lauteet ja niiden eteen pieni ja matalahko muurinpätkä erottamaan etualan pukuhuonetilaa itse saunasta. Kiukaan lisäksi tarvitaan vielä muuripata, ja sitten yhtä ja toista pientä rekvisiittaa...

Kiukaan tein ruokasoodapurkista, ääriviivatarrasta ja pahvista, nupit vääntelin rautalangasta aitoja ja alkuperäisiä kierteisiä muistuttaviksi. Seinien panelointi on bambutablettia. Liimasin säleet ohuelle vanerille, jonka käsittelin petsilakalla saman sävyiseksi. Oven kahvana toimii taivutettu pieni naula.

Varaston puolella on vielä aivan autiota.Tänne on tulossa iso hylly peräseinälle, ja sen eteen jää tilaa tynnyreille ja säkeille. Vasemmalle seinustalle tulee toinen pienempi hylly ja oikealle luultavasti naulakkoa. Lattian luultavasti vielä laatoitan, ettei jää tällaiseksi raakasementiksi.

Tiilet ovat Finn Aimon tiilimateriaalia, jonka saumasin pikasilotteella ja maalasin saumat pikasilotteen kuivuttua harmaaksi. Hirveä homma oli ja yksi hyvä pieni sivellin tuli tuhottua, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen.

Seuraavaksi sitten tekemään niitä hyllyjä ja lauteita...

I've spent my holidays building a sauna and a store room for Aukusti's shop. The wall panelling is made of bamboo, the bricks are bought from a shop called Finn Aimo. There's just still a lot to do before grandma and grandpa can go to sauna and Aukusti can start ordering stuff for his shop...

Tiistain kerhossamme aiheena oli jälleen kukat. Minä nysväsin jälleen, tällä kertaa en kliivian vaan joulukaktuksen kukkien kimpussa. Kerhossa valmistui kolme vaivaista kukkaa, joten kotihommiksi jäi suurin osa. Vaan nyt on valmista.

Tein kukat valkoisesta silkkipaperista. Leikkasin muutaman hapsullisen suikaleen, jotka liimasin punaisen metallilangan päähän, ja taivutin sitten terälehtiä pinseteillä taaksepäin. Heteet ovat puuvillalankaa, ja lopullisen värinsä kukat saivat pastelliväreistä. Itse kaktus on tehty jotakuinkin Marian ohjeella, tosin ruukussa minulla on jälleen sinitarraa ja hienojakoista kaktusmultaa.

Esittelenpä tässä samalla myös eilisen uuden ihanuuden, jonka löysin Askarellista. Olen näitä nähnyt muutaman muunkin blogissa, vaan nyt osui itsellekin vastaan. :)

I started making flowers to christmas cactus on Tuesday at our mini club. As slow to do as it is, I only managed to make three flowers ready in those two hours, but now it's finally ready after some more hours spent at home with it. The instructions for cactus leaves are from Maria, the flowers I designed myself with white silk paper, cotton yarn and pastel colours.

Also a picture of a beautiful jug and glasses I found yesterday on my city tour. :)

EDIT klo 14:50: Ja postaus jatkuu...

Ajattelin ryhtyä kasaamaan pois kasvintekovälineitäni, kun käsiin osui kauan sitten tekemiämme rönsyliljoja. Olivat raukat reissussa rähjääntyneet ja ruukku oli jotensakin kolhon iso noin pienelle kasville, joten ryhdyin mullanvaihtopuuhiin niinkuin keväällä jotkut ruukaa muutenkin (mä en...). Istutin liljan Wooperin ihanaiseen ruukkuun, ja samalla tuli sitten solmittua amppelikin, materiaaliuskollisesti jälleen Venne Colcotonista.

Tämä rönsylilja on jotain outoa kippuralehtistä mallia, mutta kun ei suoristu niin ei suoristu. Ennen lopulliseen sijoituspaikkaan laittamista meinaan suihkia nuo lehdet lakalla ja oikoa suoremmiksi, mutta vielä en viitsinyt.

Oli muuten haastavaa kuvata amppelissa killuvaa pikkuruikkuista kukkasta ulkona navakassa tuulessa... ;)

I changed the pot to an old houseplant, as some people do in the springtime (not me...). :) It's a strange curly-leaved species... can't make the leaves straight anymore. :S I also knotted a new plant-hanger (what's that actually called?) using macramé technique.

Ensimmäisestä tuli tyyny, mutta tästä toisesta tuli kuin tulikin sitten Aukustille slipari. Värit tuovat minulle mieleen minttusuklaan, mutta ihan hyvässä mielessä onneksi. :)

Aika kiva tuli, vaikka se vähän risoo, että jostain ihmeen syystä nurjan kerroksen viimeiset reunasilmukat ovat aina liian löysiä ja resoreiden tyveen jää siksi ihme reikiä. Höh. Lisää harjoitusta vaadittaisiin varmaankin, vaan en tiedä jaksanko - pyöröneuleena tämän tekeminen oli hauskaa, mutta nurjat silmukat kirjoneuleena meinasivat tuottaa päänvaivaa. Vaan voihan se olla, että kun hetken tätä katselen niin alkaa sormet taas syyhytä. :)

Mallikuvio on vuoden 1949 Virkkaus ja neuletyöt -nimisestä lehdestä. Hauskaa tässä on se, että mieheni suvussa tällä mallilla on neulottu lukuisia villapaitoja ja muitakin neuleita, ja sukulaiset kutsuvat tätä sukumalliksi. Nytpä on Aukustikin liitetty sukuun. ;)

Itse kauppias Aukustin esittely odottaa edelleen paitaa ja housuja, sekä sitä, että jollain ihme ilveellä saan tämän ujutettua herran ylle. Siinä saatetaan tarvita jo jonkinasteisia loitsuja...

The shopkeeper Aukusti got a new slipover (is it called so?) which reminds me of mint-chocolate... ;) The pattern is from a crotcheting and knitting magazine from year 1949 and has been used a lot in my boyfriends family - they call it the family pattern. I'm quite happy with the result, although the purling rows are for some reason always too loose in the end... :S I guess I'd just need some more practise.

The shopkeeper himself is still waiting for a shirt and trousers before he wants to be introduced. I'm also wondering, how on earth I'm going to slip him inside of this...

Eilen tulla putkahti postilaatikkoon lähetys rapakon takaa. Onneksi hain postin vasta aika myöhään, koska lukupuuhat meinasivat sen jälkeen mennä ihan plörinäksi...

Saima Sylvia ei ole kaulakorustaan päätelleen mitään köyhälistöä - täytyy olla rikkaan suvun tyttäriä, kun on ollut varaa tuollaisiin dimangeihin ja smakardeihin. Luulen että tosiasiassa mummu säilyttää koruaan kyllä korurasiassa sen sijaan että kuljeskelisi ympäriinsä se kaulassaan.

Pari uutta hajuvesipulloakin mummu sai.

Materiaalina näissä kaikissa on Swarovski-kristallit, paitsi oranssin pullon korkki on Lotelta joulukalenterista. Kristalliriipus on sellaisenaan valmista tavaraa, halkaisija 4 mm. Ketju on myös tuolta Amerikan kaupasta, ja sen paksuus on vaivaiset 0,6 mm. Kiinnitin ketjun päät ohuella metallilangalla yhteen, joten korun saa myös pois kaulasta.

Muista helminäpräilyistä inspiroituneena väsäsin vihdoin valmiiksi molemmat kristallikruunutkin. Säikähdin Susannan ja Loten manailuja sen verran, että kokeilin noihin tikarihelmiin ensin yhtä sun toistakin muuta kiinnitystapaa aina kultalangalla ompelemisesta lähtien, mutta oikeasti nämä Larissan renkaat olivat minusta kyllä ihan kaikista helpoimmat ja parhaat. Äidin kruunun tikarit kiinnitin eilen illalla reilussa tunnissa ja oman kruununi tein tänä aamuna loppuun myös ihan sutjakkaasti. Jutun salaisuus taisivat olla yksien sijasta kahdet hyvät teräväkärkiset pihdit... ;)

I received some great stuff from FusionBeads. Grandma must be from a rich family... ;) The perfume bottles and the necklace are made of Swarovski crystals, some golden beading products and the thinnest chain I've ever seen (0,6 mm). I also got some more crystals to finish the crystal chandeliers we started with mum the other day.

Saimme jo hyvän aikaa sitten Iidasantun Maijalta suloisen tunnustuksen.

Kiitos Maija - olemme otettuja. Ihanaa että ilo, jota itse näpertelystä ja minipuuhista saamme, on välittynyt muillekin. :)

Tällä kertaa tunnustus jää jakamatta eteenpäin, sillä muut kiireet kutsuvat eikä aivojen kääntäminen sopivalle taajuudelle juuri nyt onnistu. On totaalisen väärin laittaa isoja tenttejä tällaisten aurinkoisten kevätpäivien kiroukseksi, kun mieli tekisi kaikkea muuta kuin kyhjöttää sisällä lukemassa...

Esiteltäköön kuitenkin lukujen lomassa syntynyt pieni välipala ja käsialaharjoitus. Ei siitä sitten Aukustin liiviä tullutkaan - tulipa tyyny. Syynä se, etten loppujen lopuksi kuitenkaan ollut väriyhdistelmään tyytyväinen - vaikka halusin että kuvio ei erotu liikaa, niin tästä se ei kyllä erotu ollenkaan. Yrittäkää tihrustaa...

The knitting was to be a vest for Aukusti, but it became a pillow after knitting for a good while and not being happy at all. Didn't mean it so literally, when I thought that the colours shouldn't differ too much from each other... It made quite a nice pillow, though.

We also got a nice award - thank you. :)

Aukustin kaupalla kuuluu kummia. Remonttimiehet ovat vihdoin panneet tuulemaan, ja nyt alkaa vihdoin olla hyllyjä, joita täytellä. Itse kauppiaan suhteen juttu on vielä kummallisempi, mutta siitä lisää myöhemmin, kun asianomaisella on vaatteet yllään...

Äiti teki nurkassa olevan hedelmätiskin, ja lisäksi työn alla on sen ylle seinälle tulossa oleva leipähylly. Takaseinän iso hylly, sininen tiski ja "rautaosaston" lokerikko ovat minun käsistäni, takaseinällä oleva hylly ja lasivitriinitiski on tilattu aiemmin Englannista. Pari yksittäistä seinähyllyä tuonne luultavasti vielä tulee vasemmalle seinustalle, ja sitten vain hyllyjä täyttelemään...

Arkisten puutöiden lisäksi viikonlopussa oli myös vähän kristallin kimallusta, kun Larissa kävi opettamassa meille kruunun tekoa. Teimme äidin kanssa kumpikin oman. Minun pussimallinen pelkistetympi kruununi on melkein valmis, vain muutama rimpsu vielä puuttuu tuolta takaa, kun isoimmat kristallit loppuivat kesken. Äidin kruunussa on puolestaan isoin työ vielä edessä eli kaikki tikarihelmet kiinnittämättä. Vaan kyllä tulee mummulaan säihkettä ja kimallusta, kun nämä lykätään kattoon kiinni!

The shopkeeper finally got some furniture! The shop is almost ready for the next step: to order things. The shopkeeper is still without clothes and that's why he doesn't want to be seen yet.

On Saturday Larissa tought us how to make chandeliers. We made two for our grandma's house using Swarovsky crystals.

Saimme Lotelta suloisen nalletunnustuksen. Kiitos kovasti, kerhokaveri!

Tähän hätään tulee mieleen kaksi rouvaa tuolla pohjoisessa, joiden herkullisia juttuja lukiessa tulee aina hymy huulelle. Olkaatten siis hyvät,

Tuulia ja Auliina,

ja kiitos päivien piristyksestä!

Kansalaisopiston kevätnäyttely on nyt sitten jälleen ohi tältä keväältä. Meitä oli neljä innokasta, jotka annoimme omien pikkukätöstemme tuotoksia julkisesti nähtäviksi pariksi viikoksi. Nukkekodittomina (tai ainakin melkein) ja kohtalaisen vasta-alkajina keskityimme rakentelemaan tänä talvena kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia: ruokia, mattoja, kasveja jne. Pistimme näyttelyyn kaikkien tavarat suloisesti sekaisin ja rakentelimme kauppoja. Osa kalusteista on ostettuja, jotta kaupat olisivat näyttäneet kaupoilta, mutta myytävät ovat suurimmaksi osaksi omaa tuotantoa, mitä nyt vähän ostohelmiä ja valmiita posliinivaaseja.

Ruokakaupassa oli keskitytty perusraaka-aineisiin. Myytävänä oli  lihatuotteita, kala (vain yksi enää jäljellä), juustoja, hedelmiä ja vihanneksia. Ruokakauppiaana touhusi meidän Aukusti.

Konditoriassa oli myyjänä meidän piikalikka, jonka tehtäväksi on näköjään siunaantunut rientää hätiin, kun tarvitaan kauppa-apulaista. Piikalikka ei ole oikein löytänyt paikkaansa maailmassa, mutta häntä voi tämän kahden viikon perusteella kyllä suositella vaikka Aukustin kauppaankin - jahka se nyt ensin valmistuu. Piikalikka hoiteli oikein mallikkaasti leipä- ja kakkukauppaa eikä syönyt kakunpalaakaan.

Monipuolisessa sisustusliikkeessä myytiin kaikkea tarpeellista huonekaluista kynttilöihin ja vessakalusteista kirjoihin. Asiakkaat voivat ostoksia miettiessään istahtaa sohvalle ja napostella karkkeja kulhosta.

Kukkakaupan tarjous oli purrut. Leikkokukat olivat menneet lähes kokonaan kaupaksi, mutta onhan noita muita rehuja vielä jonkin verran. 

Ihmeellisintä oli, että näyttelyä purkaessamme me muistimme tosi hyvin, kenen kaali tai kakku oli kyseessä! Eikä meillä ollut tavaroissa mitään merkkiä.

Toisessa, lyhyemmässä vitriinissä oli nähtävinä mm. aukinaisia nukkekotikirjoja, joista yleisö näki meitä kokeneempien tekijöiden aikaansaannoksia ja ohjeita. Ohjeiden vieressä oli jokaisen nukkekodin tekijän tarvikkeita: mämmituokkosen kantta, paperinarua, kahvitikkuja ym.  Niistä en muistanut ottaa kuvaa, harmi! Kaikkea ei aina tajua, vaikka kovasti yrittääkin.

The pictures are from the spring exhibition of our Dollhouse Club. Some few items and parts of the furniture are bought, the most is made by us four members.

Vietimme pääsiäistä Suomen katolla, missä jo nyt yöt ovat valoisia ja ilta tulee myöhään. Valoa ja aikaa siis riitti, ja intouduinkin neulomaan oikein urakalla - tässä tulokset. Isommat kuvat aukeavat jälleen kuvaa klikkaamalla.

Vaarille syntyi villatakki, jossa on mokkavahvikkeet kyynärpäissä ja olkapäillä. Sopivat napit löytyivät Sinellin nappipussista.

Mummu puolestaan sai hartioitaan lämmittämään puolukanpunaisen pitsihuivin.

Huivin malli on nimeltään Tulppaani, se on Pia Tuonosen käsialaa ja löytyy nettineulelehti Ullan arkistosta tai tämän linkin takaa. Vähensin mallikertoja seitsemästä kahteen, samoin reunus on ohjeen mukaista matalampi. Vaarin villatakki on täysin omaa suunnittelutyötä. Lankana käytin molemmissa Venne Colcoton 34/2 -puuvillalankaa, puikot 0.9 mm ja joustinneuleessa 0.8 mm.

Hauskaa oli - vain kädenteiltä silmukoita poimiessa meinasikin ajoittain epätoivo iskeä, kun tummasta langasta ei millään meinannut erottaa, mistä kohti se puikko pitäisi läpi tökätä... ;)

I knitted these with 0.9 and 0.8 mm sticks from Venne Colcoton 34/2 cotton yarn. The shawl is designed by Pia Tuononen, the cardigan is designed while doing it. :)

Tadaa, Tapettimestari ja tyär ovat saaneet mummulan remppaa vähän edistymään! Johan sitä pitikin odottaa - inspiraatiota vai mitä? Mummu ja vaari ovat steppailleet kärsimättöminä. Aukustin hellahuone käy ahtaaksi kolmelle eivätkä vanhat enää jaksaisi pyöriskellä koirineen vieraiden nurkissa.

Makuuhuoneeseen valittiin Pihlgren & Ritolan mallistoa, jota oli äärimmäisen helppo tapetoida, varsinkin kun kaksi remontoijaa mahtui päineen ja käsineen huseeraamaan viimeiseenkin nurkkaan (yläkerran sivuseinät ovat irtopalana). Tapetti kiinnitettiin tapettiliisterillä. Tupperin valmistamalla maalarinlastalla oikenivat kauniisti kaikki kuprut.

Tapetti on mummun ja vaarin mieleen. Valkoista ja vihreää, ripsaus kultaa, ja tapetointi on tehty ammattitaidolla. - Saas nähdä, hoitavatko koko homman yhtä hyvin, epäili vaari, kun remonttiporukka käänsi selkänsä.

Olohuoneeseen päätettiin yhteisymmärryksessä valita kukkatapettia. Sekin oli ostettu jo kauan sitten Helsingistä ja samaa Pihlgren & Ritolaa. Tämä tapetti oli ohuempaa ja asetti jo hieman enemmän haasteita remontoijille, varsinkin, kun alakerran seinät ovat kiinteät ja molemmat tapetoijat olivat tunkemassa aina samaan nurkkaan.

- Ensin näytti kyllä siltä, että ei tule mitään, tapettikin oli ensin ihan läikikäs eikä näyttänyt paranevankaan pariin tuntiin! Mutta kyllä siitä sitten aika hyvä tuli, mitä nyt tuon tauluvalaisimen alapuolella on joku kumma nystyrä. Liekö niiltä unohtunut jotain tapetin alle? pohdiskeli mummu. - No, siihenhän laitetaan taulu, ehkäpä se ei haittaa, lohdutteli vaari. - Mutta mitenkähän ne selviävät kirjastosta, tummassa tapetissa näkyvät virheet paljon selvemmin...

Nuorempi tapetoija katseli kelloaan ja totesi sitten tässä vaiheessa, että häntä odotettiin nyt just ihan muualla ja hommat saisivat nyt hänen puolestaan riittää. Mummun ja vaarin mieliksi vanhempi tapetoija lupasi jäädä jatkamaan - mutta jos mummu ja vaari olisivat olleet viisaita, olisivat panneet hänetkin vapaalle! Vanhempi tapetoija oli kehuskellut tapetoineensa monet kerrat ihan yksinkin paljon vaativampiakin kohteita ja niinpä hänen uskottiin selviävän kirjaston seinien tapetoinnista.

- Tapetissa oli kyllä jotain vikaa, kun ei sitä saanut kunnolla seinään, valitteli vanhempi tapetoija. Mummu ja vaari suhtautuivat epäillen selitykseen;  ammattitaidon puutetta kai se ennemminkin oli, kun tapetoija käytti samaa liisteriä tähänkin tapettiin, vaikka olisi varmaan pitänyt käyttää jotain aivan muuta. - Onneksi kaikkein törkein nurkka jää kirjahyllyn taakse, mutta eiköhän sovita, että remppa on tältä päivältä nyt ohi ja palataan asiaan... vaikkapa viikon päästä, totesi vaari kirjaston nähtyään.

- Tuommonen ihme paperitapetti on maapallon viheliäisin keksintö, manaili vanhempi tapetoija poistuessaan takavasemmalle.

These are the new wallpapers for grandma's and grandpa's house: first one is the bedroom, the second one the livingroom and the last one is the library.