Aukustin asunto sai viikonloppuna jälleen osakseen pienimuotoista kohennusta. Naulakkoon ilmaantui punaruutuinen Kanadasta tuotu metsätyömiehen takki ja kaapin päälle 20-luvun tyylinen leveälierinen hattu.








Matka-arkku on löytänyt oman paikkansa sängyn päädystä, ja vaatteet puolestaan paikkansa arkusta.










Villasukat ovat jääneet sängyn päälle, lattiat kun eivät hellahuoneessa ole liian lämpimät ja siitä ne on kätevä vetää jalkaan.




Tiskausta varten on nyt pesupöytä, vati ja ämpäri, ja astiat voi nostaa kuivumaan puuvillaliinan päälle. Vastaleivotut korvapuustit tuoksuvat hellalla - Aukustilta sujuvat leivontapuuhatkin.






Ja onpa itse kauppias Aukustikin saanut uutta vaatetta niskaansa. Samalla tuo kävi läpi myös kauneusleikkauksen, jossa vähän jalkoja ja selkää lyhennettiin niin, että mies on hieman sopusuhtaisemman oloinen... ;)






Täyttä alkaa olla, vaikka vielä Aukustilta puuttuu yhtä sun toista. Seinäpuhelinta Aukusti ei vieläkään ole saanut, ja radiotakaan ei ole enää kun edellinen siirrettiin liian tilaavievänä odottamaan mummulan valmistumista. Lisäksi syntymistään odottavat edelleen kaikki valaisimet. Asiaintilaan täytyy kehitellä ratkaisua seuraavaksi, kun alkavat nuo illat jo hämärtyä...

Värkkäsin minijuttuja viikonloppuna ja maanantaina. Kinder-munan sisuksista syntyi kaksi pesuvatia, jotka maalasin emalimaalilla. Hidasta kuivumaan, mutta pinnasta tulisi varmaan tosi hyvä ja sileä, jos olisin riittävän kärsivällinen maalaamaan tarpeeksi monta kerrosta ja tarpeeksi ohuelti. No, tuollaisenakin nuo kelpaavat meille ja varmaan Aukustillekin ainakin toistaiseksi.

Ämpärin laadin piirtoheitinkalvosta, johon tein reunukset ääriviivatarralla ja maalasin spray-akryylimaalilla. Pohjana on nappi, sanka metallilankaa ja kahvana valmiista eurominis-sorvauksesta katkaistu pätkä, johon porasin reiän. Tämänkin suhteen on vielä tuotekehittely kesken, mutta onneksi ämpäreitä aina tarvitaan. (Kuvassa rekvisiittana Marian tekemä pesupöytä ja Loten tuoli.)




Pesuvadit ja ämpäri olivat ikään kuin väliprojekti, kun kehittelin mielessäni Aukustin Amerikan matka-arkkua. Aika lailla tällainen on ukilla ollut oikeasti ja on meillä mökillä edelleen. Vähitellen ajatus minikokoisesta jalostui sille mallille, että uskalsin ruveta kokeilemaan.

Aloitin tekemällä sisuksen kartongista, jonka päällystin paperilla. Sitten liimailin päälle 4 mm:n balsasta sahaamani levyt, hioin sivut tasaiseksi, maalasin, liimasin ääriviivatarroista vahvikeraudat, maalasin uudelleen ja saranoin eurominis-saranoilla. Tosi paljon aikaa meni metallihelojen, kädensijojen ja lukkojen tekemiseen, ne syntyivät sinappituubin metallista ja kullanvärisestä metallilangasta. Lopuksi hioin pintaa kuluneemmaksi hiekkapaperilla ja Dremelin hiomatyökaluilla.



Tässä sisäpuolta. Näytillä myös uusilla 0.8 mm:n puikoilla syntyneet villasukat sekä viisisenttinen mittakaavan vuoksi.



Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa laatia arkkuun täytettä: paitoja, sukkia, kalsareita ja sen sellaista. Tekstiilien parissa olenkin kyllä paljon enemmän kotonani kuin puun ja metallin kimpussa puuhatessani, mutta mukava huomata, että syntyi se näköjään tällainen arkkukin. Aika ylpeä olen tuotoksestani. :)

Saimme Olgalta ja Artulta tunnustusta. Suurkiitokset!



Lämmittää mieltä, kun saa kivaa palautetta niin tunnustusten kuin kommenttienkin muodossa. Nukkisnäpertäminen on useimmiten sen verran yksinäistä puuhaa, että on mahtavaa, kun voi jakaa harrastuksensa sitä ymmärtävien ja arvostavien ihmisten kanssa.

Koska tämä tunnustus on ollut jo esillä monissa blogeissa, emme tällä kertaa ojenna tätä eteenpäin kenellekään tietylle bloggaajalle. Suuri kiitos ja kumarrus kuuluu kuitenkin teille kaikille täällä vieraileville ja töitämme kommentoiville kanssanäpertäjille!



Ja kyllä niitä uusia näperryksiäkin on taas jossain vaiheessa tulossa...

Olipa kiva käydä Forssassa markkinoilla! Päivän saldona mukaan tarttui yhtä sun toista tarviketta ja valmistakin nukkekotitavaraa. Lisäksi oli tosi kiva tutustua ihmisiin, joiden töitä täällä netissä ihailee: Marian kanssa ehdin vaihtaa kiireestä huolimatta muutaman sanasen, ihailla Hannan äidille tekemää lehmää, nähdä Lotte ja Loten ihanat työt ihan oikeassa elämässä, ja paljon muuta.

Marisaan ja Eijaan ehdin tutustua paremminkin, kun heidän kyydissään pääsin markkinoille, ja meillä on jo suunnitelmia nukkisnäpertelyistä yhdessä. Ja pitipä minun lähteä Forssaan asti tutustuakseni naapuriini (meillä on usein aamuisin yhteinen bussimatka) sekä tavatakseni sukulaistani, jonka nukkekotiharrastuksesta itse en tiennytkään, äiti kuulemma kylläkin.


Tällaisia tuliaisia toin kotiin:

Lotelta valkoisen tuolin, säilykkeitä ja ihanan kanelintuoksuisen pellillisen korvapuusteja.




Marialta pesupöydän ja radion.




Wooperilta muutaman kukkaruukun sekä pienen maitokannun.




Doloreksesta 0.8 mm:n neulepuikkoja, 0.4 mm:n virkkuukoukku, lankoja, tekovettä ja kaupan päälle muutaman vehkan tai kallan tulevan viherhuoneeni kukkapenkkiin.




Forssan Kankaisesta pienikuvioisia kankaita (sekä loistavia ideoita kaupan päälle), ja koivuviilua muistaakseni Pienestä nukkekotikaupasta.



Kiitos teille kaikille, oli tosi kiva päivä!

Aukusti on saanut uuden tilkkupeiton, jonka äiti on tehnyt tosi taitavasti hirsimökkitekniikkaa käyttäen, sekä tyynyn, josta toinen puoli on kukkakuvioista, toinen tilkkuja. Väreiltään ne sopivat hellahuoneeseen kuin nenä päähän. Minä puolestaan sisustin Aukustin hellahuonetta vihdoinkin alkaneiden kesäsäiden  kunniaksi kesäkukilla: oja- ja siankärsämöillä, lemmikeillä, ja mitä nuo kahdenlaiset pienet valkoiset lienevätkään. Hetken ilo nukkekodissa, mutta kauniita kuvia niistä sai.

Vietin perjantai-iltaa laatimalla signeerauksen valokuviamme varten - kiitos Sirpalle vinkistä. Vielä niitä ei näissä Vuodatuksen pienissä valokuvissa näy, mutta linkin takana olevissa isommissa kuvissa kylläkin.

Vaan meinaa kyllä ihan tyystin mennä hermot, kun kuvankäsittelyohjelma on niin äärettömän nirppanokka, että suostuu tallentamaan kuvia vain noin joka viidennellä yrityksellä tai vieläkin harvemmin. Vielä en ole keksinyt, mikä mättää - välillä auttaa lyhyempi tiedostonimi, välillä ei sekään. Kaikkea on kyllä kokeiltu paitsi koneen buuttaamista.

Jatkossa ajatus olisi, että nimikirjaimet tulisivat kaikkiin kuviin. En ole kyllä lainkaan varma, että hommasta tulee mitään, jos kone jatkaa temppuiluaan tähän malliin. Kyseistä kuvankäsittelyohjelmaa runsaasti käyttänyt koti-atk-tukenikin lähti kahdeksi viikoksi reissuun. Toistaiseksi on siis pakko myöntää kirvelevä tappio koneelle, ihan kuusi-nolla meni, mutta uusi erä seuraa taatusti...

Äiti on saanut sukulaisiltamme lahjaksi hienon tuohesta punotun leipäkorin. Minun piti tietenkin yrittää tehdä Aukustille samanlainen. Alkuun meinasin tyystin tuskastua työn toisesta päästä tippuileviin suikaleisiin, mutta kun keksin käyttää klemmareita pitämään niitä paikoillaan, homma alkoi sujua.

Mallikappale ja miniversio rinnakkain.




Mini on tehty maalarinteipillä vahvistetusta paperista, joka on maalattu akryylimaaleilla sopivan sävyiseksi.

Aukustin pieni kammari koki viikonloppuna huomattavia parannuksia. Kehystimme seinälle valokuvia Aukustin Kanadan vuosilta sekä Kanadan kartan muistin virkistämiseksi, tein kattiloille hyllyn ja sen alapuolelle ripustustangon, renginkaappiinkin tuli hylly ja sen viereen Aukusti sai pyyheliinatelineen pyyhkeineen. Sängyssäkin on nyt vuodevaatteet.

(Kuvista on totuttuun tapaan linkit suurempiin.)




Valokuvat on suvun omista valokuvista tulostettu.










Pyyheliinapeitteen kuva on kopioitu mummun tekemästä kirjaillusta 1:1 pyyheliinapeitteestä.











Koska kello on noin sata miljoonaa ja huomenna on työpäivä, korvatkoon kuvien määrä tekstitkin. Kirjoittelen sitten huomenna tarkempia detaljeja tekeleistämme, jos haluatte tietää. Sen kuitenkin muistan mainita, että olen ihan itse virkannut Aukustin lakanoiden ja tyynyliinan pitsit sekä tehnyt muurahaisenpolkukirjonnat ja nimikoinnit. Selittää suurelta osin tämän blogissa pitkään vallinneen hiljaisuuden, etenkin kun työtkin alkoivat kaksi viikkoa sitten...

Lomailu on kivaa, mutta viikko Englannissa kaksi tuntia myöhemmällä aikavyöhykkeellä saa päivärytmin aika lailla vinksalleen. Olen tälläkin viikolla elänyt kuten lomalla ainakin, mennyt nukkumaan aamuyöllä ja herännyt aamupäivällä. Maanantaina kuitenkin pitäisi mennä töihin ja herätä kuuden jälkeen, ja siksi laitoinkin itseni viikonlopuksi unikouluun, ettei alkuviikko uudella työpaikalla menisi ihan horroksessa. Eilen ja tänään olen siis herännyt enemmän tai vähemmän reippaasti kahdeksan tienoilla, jotta illalla väsyttäisi edes vähän aiemmin.

Unikoulu onnistuu parhaiten silloin, kun keksii heti aamun tunneiksi jotain niin mukavaa tekemistä, ettei tule mentyä takaisin nukkumaan, vaikka miten väsyttäisi. Eilen hereilläpitäjinä toimivat nämä neuleet.


Aukusti sai lämpimän villapuseron ja villasukat.




Tästä tuli lopulta mummulle slipoveri. Mittakaavaa kuvasta ei oikein saa, mutta sliparin leveys on 3,5 cm.





Alemmastakin piti tulla pusero, mutta en uskonut langan enää riittävän hihoiksi ja taisin olla oikeassa. Langan menekkiä on näissä vähän vaikea arvioida, mutta 5 g:n parsinlankanöttösestä on tehty molemmat villapaidat, ja vielä sitä vähän jäi. Puikkoina jälleen 1,5 mm:n sukkapuikot. Etupuolen mallineule on muunneltu tästä ohjeesta.

Slipoverin oli tarkoitus toimia pintaneuleharjoitelmana, ja sen tarkoituksensa se täyttääkin ihan mainiosti. Muuten kävi niinkuin käsitöiden kanssa usein muutenkin: tehdessä keksii, miten tästä olisi tullut vielä parempi. No, viisastuinpahan taas.

Muuta viisastumista muistiin vastaisuuden varalle ja vinkiksi muillekin:
* Kynsisakset ovat aivan ehdottoman hyvät minipuuhissa, etenkin kun en omista sellaisia pieniä, teräväkärkisiä ompelusaksia.
* Pieniin kirjo- ja pintaneuleisiin kannattaa valita lankoja, jotka on värjätty ihan tasaisesti, ei siis meleerattuja / luonnonvärisiä. Yksivärisiä sukkia sun muuta syntyy toki kirjavammistakin.

Unikoulu jatkuu tänäänkin, joten Aukusti voinee toivoa saavansa jossain vaiheessa petivaatteet.

Blogejakin täytyy aika ajoin kunnostaa kuten talojakin, jopa nukketaloja. Raivasin tänään tilaa sivupalkkiin siirtämällä linkkilistan omalle sivulleen ja yhdistämällä kaikki tulevan mummulan huonesuunnitelmat samalle ideointia-sivulle. Päivittelin samalla sivuja muutenkin, sillä suunnitelmilla on tapana muuttua matkan varrella.

Sivupalkissa on nyt myös uudenuusi bloginappi, jossa komeilee äidin Aukustin kauppaan tekemä veivattava bakeliittipuhelin. Ottakaahan käyttöön ja pitäkää linjat kuumina!

Flunssa on vähän hellittämään päin enkä minä siitä hirveästi piitannut enää eilisiltanakaan - oli pakko päästä värkkäämään. Tuloksena kahvilani alkaa vähitellen olla valmis.

(Kuvaa klikkaamalla pääsee totuttuun tapaan näkemään sen suurempana.)



Varsinaiselle kahvilan puolelle ei ole tullut enää juurikaan uutta. Seinällä olevan valokuvan tulostin uudelleen laadukkaammalle paperille sekä parantelin samalla kehyksiä, kakut vaihtoivat paikkaa, ja kermakakun alle leikkasin silkkipaperista "lumitähtitekniikalla" kakkupaperin virkatun väliaikaisversion tilalle.


Oven puolella onkin tapahtunut sitten enemmän. Hyllyssä alkaa olla riittävästi astioita ja muita kahvilassa välttämättömiä tarpeita.


Astiat ja kynttilänjalat on tehty Fimosta ja korun osista, kynttilät ovat maalattua cocktailtikkua. Purkkien kuvat etsin netistä, muuten sommittelu on omaa designia. Kuvat on tulostettu kiiltävälle valokuvapaperille ja liimattu vanerista muotoillun palan päälle. Kansi ja pohja ovat suklaapaketin kultapaperia, joka tosin ei kuvissa näy (olihan siitä Lontoon reissusta sittenkin jotain mini-iloakin!), reunukset ovat ääriviivatarraa.

Mittakaavamalli unohtui taas, mutta sattuneesta syystä tiedän, että pyöreän purkin korkeus on melkeinpä tasan 1 sentin (piti tulostaa aika monta versiota ennen kuin tuli hyvä...), joten siitä saa jotain osviittaa.


Hyllyn alla oleva tyhjä kohta suorastaan vaati jotain, ja niinpä siihen syntyi tällainen kasvi. En tiedä mikä lajike lienee, mutta varmaankin joku vehka, niissä piisaa erilaisia variaatioita...



Kasvin ruukkuna on lyijytäytekynän varalyijykotelon korkki, koristeltu ääriviivatarroilla ja sotattu vähän mustalla akryylimaalilla. Kasvin tein kahdesta eri värisestä kukkateipistä ja vihreästä tekstiilipäällysteisestä kukkalangasta, teippiä on maalattu sormin akryylimaaleilla. Multa ei tässä näy, mutta näin pienessä mittakaavassa päädyin tummaan kaakaojauheeseen kahvinpurujen sijaan, ja ihan hyvin toimii. Sisällä on sinitarraa, johon sai lehdet kätevästi tökittyä pystyyn, ja lisäksi se painaa sen verran, että ruukku on tukeva.


Sateenvarjo on jäänyt nurkkaan joltain huolimattomalta asiakkaalta - liekö sama joka on huivinkin unohtanut.

Laitanpa viimein näytille, mitä löytöjä tein jo toukokuulla Eurokankaan palalaarista (klikkaa kuvaa niin näkyy paremmin). Kaikki eivät ole täyttä puuvillaa, mutta ovat kivan pienikuvioisia ja sävyltään ja tyyliltään sopivat minusta mainiosti 50-lukulaiseen nukkekotimiljööseemme niin vaarin paidoiksi ja kalsareiksi, ikkunaverhoiksi, tyynynpäällisiksi kuin moneen muuhunkin tarkoitukseen.

Terveiset lomareissulta Lontoosta! Luulisi, että se on nukkekotiharrastajan paratiisi, vaan pieleen meni: missään keskustan alueelta ei erään lelukaupan myyjän mukaan ole nukkekotikauppaa, isossa Regent Streetin lelutavaratalossa oli niin mitättömät valikoimat, etten löytänyt edes sopivaa matkamuistoa, ja Harrodsillakin vedin vesiperän - turhaan kehuvat... No, onneksi muuten oli mukava lomaviikko ja äiti on täällä koti-Suomessa pitänyt huolen Aukustin ja mummulan tarpeista. :)

Jotain uutta on sentään. Kesähelteiden kunniaksi neuloskelin uusilla 1,5 mm:n sukkapuikoillani tällaiset villaiset lämmikkeet Aukustille tai mummulaan, missä noita nyt sitten tarvitaankin. Lankana ohut parsinlanka Fortissima Socka, jossa suurin osa on villaa.



Pikkukahvilaan olen myös tehnyt sateenvarjoharjoitelman ja lisää astioita jo jonkin aikaa sitten, mutta projekti on vielä sen verran kesken, että esiteltäköön kahvila seuraavan kerran sitten vasta ihan valmiina. Arjan linnunpönttö pääsee myös ihasteltavaksi vasta tuonnempana, koska on äidin luona ja minä puolestani en ennen juhannusta.

Aukusti on edelleen ilman puhelinta. Kävi kuin kansansadussa: tulipahan pata vaikka puhelinta olin tekemässä. Pata ja paistinpannu vain halusivat syntyä käsissäni, ja tänään huomasin, että Aukusti oli varmaan ne tilannut ;)

Aukustin lounastauko on meneillään. Aukusti on hyvä ruoanlaittaja, olihan hän Kanadassa ollessaan metsätyömaalla kokkinakin. Padassa lämpiää tiskivesi, paistinpannussa Aukusti tekee vielä ruskeaa kastiketta ja kattilassa perunat kiehuvat edelleen. Pöytään on katettu leipää, voita, juustoa ja lihaa, ruokajuomaksi on pilsneriä ja vettä. Aukusti tietää, että keripukki voi iskeä, jos ei syö vihanneksia. Ne on reilusti vaan kokonaisina (mutta hyvin pestyinä!) laitettu pöytään. Piika on mennyt kauppaan Aukustin ruokatauon ajaksi. Kahvikupit ja mansikkatorttu ovat valmiina iltapäivän kahvitaukoa varten.

 Minulla on nyt puhelinkuume! Pitäisi tehdä Aukustille seinäpuhelin. Olen surffaillut netissä jo toista tuntia ja etsinyt bakeliittipuhelimen seinämallista kuvaa, mutta en löydä. Pöytämalli löytyi, mutta Aukustilla ei oikein ole tilaa pöytäpuhelimelle. Toisaalta, ehkä teen puisen puhelimen, sellaisen löysin jo.
Onko kellään tietoa?

Kävin tänään siipan kanssa Lahdessa Miniatyyrimarkkinoilla. Paljon oli väkeä ja ihania ostettavia! Lähti mukaan yhtä ja toista tarpeellista, kaunista ja/tai muuten ihan välttämätöntä ; D

Levitin ostokset heti kotiin päästyäni ihaltaviksi ja tunsin itseni hyvin onnelliseksi! (Miten voikin tulla ostamisesta niin onnelliseksi!) Tässä muillekin nähtäväksi:

Ensimmäiseksi löysin kauppaan hedelmälaatikoita. Siistejä ja sopivankokoisia laatikoita nyt aina kaupassa tarvitaan!

 

Nyt sai Aukusti astioita, kun niitä ei hänellä ole vielä ollutkaan! Keramiikka-astioita löytyi kahdeltakin myyjältä. Wooperin astiat (alempi kuva) oli yksi syy lähteä ajamaan 2½ tunnin matkaa Lahteen. Taidokkaita töitä molemmilla, kilisevätkin kuin oikeat posliiniastiat - ehkä siksi että ovat oikeita : o





Takana näkyy kattilasarja, jonka ostin Marialta. Mirkalta ostin seuraavan kuvan pikkutarkasti tehdyn pyyheliinanaulakon ja pesukommuutin (ovi on tarkoituksella auki ja yläosa nousee oikeasti). Nasun huipputaitavasti tehty pitsiliina on todellinen helmi, jota ei voinut jättää! Hieno, vihreä tyyny, jonka ostin kauppias Aukustin puusängyn päälle, on ostettu tuntemattomaksi jääneeltä myyjältä. Tyyny sopii sängyn päälle kuin nenä päähän! (Tarkistakaapa vain alempana olevasta kuvasta!)

 

Ruotsalaisilta myyjiltä ostin suomalaisen Kotilieden (!), tulitikkuaskin ja jenkkikassin. Nehän nyt ovat ihan välttämättömyyksiä 1950-60-luvun huushollissa!



Sitten löysin Larissan ja hänen huikean hienon kristallikruunun aihionsa! Larissan kristallikruunu on ollut ostoslistalla jo kauan. Kyllä nyt mummun ja vaarin kelpaa - kunhan nyt osaisin jatkaa tästä yhtä upeasti!



Tulihan se kauppias Aukustikin viimein kaupalle! Eikä tuonut muuta omaisuutta enää tullessaan kuin sen mikä mahtui jenkkikassiin. Taisi mahtua muuttotavarat pyörän päälle. Ei ainakaan näy muuta uutta kuin pari kattilaa, tyyny ja vähän astioita. Kauan on Aukusti ollut piilossa muiden nurkissa ennen kuin muutti tänään hellahuoneeseensa. Naiseläjästä en tiedä, onko taloudenhoitaja, kauppa-apulainen vai vaimo. Kovin on kuitenkin heittäytynyt taloksi hänkin kun on tuonut Kotilieden tullessaan. Aukustikin on kattamassa pöytää vaikka kahden tarpeisiin...



Marialta löytyi kauppias Aukusti (- onkohan ollutkin Marian kaupassa töissä viime ajat?) ja "naiseläjä". Ostin häneltä myös teräskattiloita, pensseleitä ja pienen poran. Kakkuvuoat olivat menneet  kaupaksi heti alkajaisiksi, joten täytyy käydä kesäretkellä Forssassa, että mummu saa kunnon kakkuvormun! Muutenkin Forssan reissu on tarpeen: haluaisin syventyä paremmin kaikkiin kaupan ihanuuksiin, joista nyt näin vain murto-osan.

Olipa kiva tavata ihan luonnossakin henkilöitä, joiden blogeja seurailen (=seurailemme) ja joilta olemme saaneet niin paljon tähän omaan nukkekotiprojektiimme! Tiedän että joukossa oli varmaan monta muutakin blogituttua. Pitäisi varmaan sopia, että pannaan ensi kerralla rintaan joku blogimerkki, että voisi tutustua ihan oikeastikin!

Eksyin kuluvalla viikolla nukkekotisivuilla surffatessani nukkekotiblogiin, jossa oli joskus aiemmin tehty mahtavan hienoja kakkuja helmipäällystein, karjalanpiirakoita ja muitakin leipomuksia, ja komeuksien alla oli upeat printtisysteemillä tehdyt kakkupaperit. En (tyhmä minä) kuitenkaan laittanut sivua minnekään kirjanmerkkeihin, ja nyt en millään löydä sinne enää takaisin. :( Osaisiko joku vinkata, mistä nuo jutut löytäisin?

Kiitos jo etukäteen!

edit: Löytyi siipan suosiollisella avustuksella (unohdin sivuhistorian olemassaolon...). Kyseessä on siis Heljän Nukkekotiprojektin sivu viime kesältä. Nam mitä juttuja...

Pikku kahvilassani on nyt astioita, hylly astioille, naulakko, ja onpa naulakkoon unohtunut joltain asiakkaalta pitsihuivikin. (Kuvista on totuttuun tapaan linkit isompiin.) Koko systeemi on suunniteltu niin, että sikarilaatikko menee yhä kiinni, eli vitriini mahtuu hyllyn alle - tiedä jos tuota vaikka tarvitsee joskus kuljettaa jonnekin, muutossa viimeistään.




Tein pöydälle uuden ja vähän isomman pitsiliinan, koska astiat kenottivat vinossa pienemmän reunalla. Pienempi sai arvonalennuksen "kakkupaperiksi". Suklaakakun lautanen puolestaan on hieno nappi, joka ei enää mitään papereita kaivannut.




Astiat on tehty helmenvalkoisesta Fimosta ja korun osista, kupin halkaisija on noin 4 mm. Tämäkin "sydämellinen" pitsiliina on omaa designia. Lusikka tuikkukupin alumiinia (olen näköjään onnistunut muotoillessani ikävästi naarmuttamaan sitä).




Hyllyn kannattimet spraymaalilla maalattua rautalankaa, hyllyt pähkinä-Osmolla käsiteltyä mahonkilevyä (sitä samaa kuin tuo vitriini). Metallilautaset ovat nappeja, muut omaa tekoa Fimosta ja metallisista korun osista. Naulakon tein mustista vaatehakasista, pitsihuivi on virkattu ompelulangasta.




Mietinnässä on vielä sateenvarjoteline naulakon alle sekä hyllyyn lisää astioita ja säilytysrasioita. Ja jotain pientä fiksaamistahan on aina...

Harjoittelin Aukustin jatsarisaappaiden tekoa. Minä en ole niitä ihmisiä, jotka innostuvat tekemään samaa juttua tusinoittain, vaan itse asiassa päin vastoin: jotain uutta ja ennen kokeilematonta pitäisi aina olla kehitteillä. Siksipä en meinannut millään saadakaan toista saapasparia aikaiseksi vaikka ensimmäisen jälkeen oli paljon hyviä tuotekehittelyideoita.

Tässä ne nyt kuitenkin ovat. Oikealla pari nro 1, vasemmalla tuotos harjoittelun jälkeen.




Olen kaiken kaikkiaan ihan tyytyväinen etenkin näihin toisiin. Varresta sai hauskan ryppyisen ompelemalla karhunlankaa nurjalle puolelle nahan sisään ja kiristämällä, takasauman ompelin pää päätä vasten jotta tuli siistimpi, ja kärjen muotoilukin onnistui paremmin, kun langan pujotti ihan nahan reunaan ja leikkasi reunan liimaamisen jälkeen pois (ymmärsiköhän kukaan...).





No juu. Seuraavaksi sitten jotain muuta.

Olen viime päivinä virkannut kahvilan pöytäliinan lisäksi Aukustille kaksi pannulappua. Vähän ovat reikäisiä, mutta ei niin pieniä virkkuukoukkuja taideta tehdäkään, että ompelulangasta saisi tiivistä virkkuujälkeä - en edes tiedä, mitä numeroa tuo käyttämäni oli, mutta älyttömän pieni kuitenkin.




Laitanpa tähän vielä kuvan, jossa pitsiliina näkyy paremmin. Malli on oma, virkatessa kehitelty - aika reikäinen, mutta kutsutaan sitä kauniimmin ilmavaksi. ;) Silkissä on hieno himmeä kiilto, jota polyesterilangassa ei ole. Pientä luksusta elämään...