Sunnuntain näpertelyjen tuloksena syntyi mummulle ja vaarille talven lumituiskuihin ja pakkasiin lämmikettä jos jonkinlaista.

Materiaalina lierihatussa on askarteluhuopa, nauhan ja soljen olen hankkinut Doloreksesta. Karvalakin materiaalin olen saanut minikerhossa - se on ihanan lyhytkarvaista nahkaa. Vihreät hanskat tein leikkaa-liimaamalla ohuesta nahasta, lapaset ja sormikkaat on neulottu Venne Colconista 0.9 mm:n puikoilla ja niissä on molemmissa 16 silmukkaa.

Nämä päätynevät mummulan eteisen naulakkoon ja lipaston laatikoihin ja ovat todennäköisesti saamassa vielä kavereitakin, sen verran hyvä mineilyvire on nyt päällä.

Tässä vielä toinen kuva mittakaavan vuoksi... oikeasti minulla on aika pienet kädet. ;)

Some warm clothes for grandma and grandpa - it's been so cold and snowy recently. I used Venne Colcoton yarn and 0.9 mm sticks for the woollen mittens and gloves. The green gloves and fur hat are made of leather.

Uuden vuoden arpajaisissamme onni suosi ensimmäisenä Maaritia. Kävin tänään päiväkävelyllä ojentamassa hänelle paketin, jonka sisältä paljastuivat äidin kutoma matto ja tekemäni pehmoeläinpupu.

Toinen onnekas oli Nukkekoti Tallvikin Emilia, jolle lähti torstaina postissa vitamiinipommi. Tästä riittää appelsiineja niin kauppaan kuin marmelaadin tekoonkin. Mukaan lähti myös pikkuinen tammenterhokulho sekä muutama omena terveisenä Herra Mäyrältä.

Raijan blogiarpajaisvoitto saapui postissa kuluneella viikolla. Paketista paljastui vaikka mitä inspiroivaa. Kiitos, Raija!

Esittelenpä postauksen lopuksi vielä uusimpia Jatan käsissä syntyneitä herkkuja mummulan ruokapöytään.

Kuvat ovat täällä Vuodatuksessa kyllä ihmeellisen hailakoita ja ihan eri värisiä kuin kuvankäsittelyohjelmassani, mutta ei kai sille mitään mahda...

The miniatures in the first two pictures are made by us to Maarit and Emilia, respectively. The third picture is presenting all the inspiring stuff I won in Raija's blog lottery, and in the last one there are some purchases made by Jatta.

Joulukalenterirutistuksen ja lomapuuhailujen jälkeen minitouhut ovat jääneet tammikuulla vähän vähemmälle. Herra Mäyrän puutarhaa olen kuitenkin hoidellut aina silloin tällöin - hiljaa hyvä tulee.

Viime viikonloppuna muurailin puutarhan kiviaitaa Jäämeren rannoilta viime pääsiäisen aikaan keräämistäni liuskekivistä, ja tänä viikonloppuna sain kasvateltua myös hieman vihreää kivien väliin. Omenapuuhunkin on ilmaantunut lehtiä ja omppuja muutamaan oksaan lisää.

Herra Mäyrä on ilokseen saanut puutarhalleen pieniä seuralaisia.

Löysin Etsystä nämä suloiset pienet hiirulaiset, jotka keinuvat saksanpähkinän kuoressa omenapuun oksassa. :)

Tässäpä vielä vilaus koko puutarhaan tällä hetkellä. Nurmikot ja kasvillisuus ovat vain väliaikaisesti paikoillaan. Seuraava homma olisi saada tuo omenapuu valmiiksi, ennen kuin puuhassa päästään eteenpäin, mikä tietää muutamaa iltaa omenoiden massailun parissa... ;)

I haven't really got so much mini things done after Christmas Calendar and holidays spent with grandma's house, but some slow progress can be seen in Mr Badger's garden. The stone wall is made of flat small stones I've picked up at the shores of the Arctic Ocean. The mice friends for Mr Badger moved here from Etsy and are made by Fantiny - such cuties really!

Terttu oli tapetoidessaan autuaallisen tietämätön, että hänen remontistaan oli keskusteltu myös Suomen Turussa. Villa Charlotten Rouva oli tavannut Turun Antiikki- ja Keräilymessuilla Tanen kaverin Jokisen Penan. Pena oli kulkenut messuilla alakuloisen oloisena ja kertonut Rouvalle olevansa ilman asuntoa ja työtä. Rouvahan muisti välittömästi, että hänen ystävättärensä ystävätär oli vastikään perinyt talon ja aikonut remontoida sen, ja niinpä hän vihjaisi Penalle mahdollisesti tietävänsä hänelle ainakin jonkinlaista työtä. Tosin Penan olisi jätettävä Turku, Tane ja Huikka ja Kulaus ja muutettava Keski-Suomeen.

Niinpä Pena muutama päivä sitten kolkutti Tertun ovea. Vaikka Rouva oli ehtinyt ottaa yhteyttä ja kysyä Tertulta, tarvitsisiko tämä remonttiapua, oli Terttu aika yllättynyt miehen seisoessa yhtäkkiä oven suussa. Miehen olemus oli hieman ristiriitainen: toisaalta komea ja urheilullisen oloinen nuori mies, mutta kovin kevyissä ja varsin perusteellisesti pidetyissä vaatteissa!

Rouva oli kertonut Tertulle Penan olevan hyvin kätevä käsistään, rakennusmestari ja melkein rakennusinsinööri, vaikka tutkinto olikin jäänyt lopputyötä vaille.  "Ammattitaitoisia ja luotettavia työmiehiä on vaikea saada, varsinkin kun olet vasta muuttanut paikkakunnalle, ja Pena on osoittautunut sekä ammattitaitoiseksi että luotettavaksi", oli Rouva sanonut.  "Kyllähän sitä aina ammattimiehelle olisi tarvetta. Varsinkin jos on luotettava, ahkera ja siivo", oli Terttu siihen tuuminut.

Pieni epäilys, joka oli miehen ulkomuodosta herännyt, väistyi, kun Terttu esitteli remontin kohdetta Penalle. Asiantuntevat kommentit, tarkat havainnot rakennuksen tilasta ja Penan monipuolinen ammattitaito ja innostus vakuuttivat Tertun.  "Siinähän tulee selvää säästöä, kun yksi mies osaa muurata, tapetoida, maalata ja korjata vanhoja huonekaluja", pohti Terttu mielessään.

Vaikka Tertun tarjoama palkka ei juuri päätä huimannut (Tertulla ei selvästikään ollut käsitystä kunnon ammattimiesten palkoista), Pena ei tinkinyt vaan suostui jäämään, vaikuttihan remonttiprojekti mielenkiintoiselta ja töitäkin riittäisi useammaksi kuukaudeksi. Päätöstä auttoi myös se, että Penalle luvattiin täysi ylöspito koko remontin ajaksi.

Koin ihanaakin ihanamman yllätyksen, kun Itella toi tämän hurmaavan herrasmiehen saatesanojen kera! Tuhannet kiitokset, Eija! :) Yritämme Tertun kanssa huolehtia hänestä hyvin!

Meillä oli tämän viikon kerhossa aiheena kelkat, ja minä tein siellä Marian ohjeella potkukelkan mummulle ja vaarille. Kelkasta tuli varsinainen vinoke, tuossa ei tunnu olevan yhtään kohtaa suorassa, mutta mitäs väliä sillä - muuten on ihan nätti. :) Tänään kasasin sitten vielä lumikolan, jotta vaarilla on millä aurailla talven runsaita lumia. Kola syntyi hammaslankapaketin kannesta ihan käden käänteessä. :)

Terttu huomasi, että alakerran keskimmäisen huoneen ruskeaksi tapetoitu seinä oli täysin ehjä ja hyväkuntoinen. "Tuo tapetin kuvio on niin vanhanaikainen, että se on jo oikeastaan uudelleen muodikas. Ja väri on oikein mukava. Tämä seinä olisi ihan kiva säilyttää, mutta mahtaakohan se onnistua?"

Yllätyksekseen Terttu löysi rautakaupan poistokorista sopivan määrän oikeanväristä tapettia. " Tämä on aivan uutta mallistoa, mutta tätä värierää sattuu olemaan enää vain nämä rullat ", kertoi kauppias.

Uusilla tapeteilla alakerran keskimmäisen huoneen tyyli muuttui kertaheitolla. Listat maalattiin portaiden väriin sopiviksi.

Kuva on otettu epäsuoralla salamalla. Seinät näyttävät eri värisiltä vaikka ovat samaa tapettia.

"Vielä matto lattialle ja kuvasta varten viherkasvi tuomaan vähän väriä ja eloa", touhusi Terttu. Epähuomiossa kasvi on tuupattu vähän liian lähelle seinää. ;)

Kuva on otettu ilman salamaa kattolampun valossa.

Sitten Terttu muisti, että Almahan oli maininnut puhelimessa jättäneensä joitain huonekalujaan varastoon. "Siellä on ainakin sellainen huutokaupasta ostettu keltainen sohva," oli Alma kertonut. Vaikka oli jo aivan pimeää, Terttu raahasi naapurin ystävällisellä myötavaikutuksella Alman vanhan sohvan keskelle huonetta.  "No niin, nyt voi vaikka vähän istahtaa. Mikähän se olisi seuraava remonttikohde? Täytyy heittäytyä tähän vähän miettimään, parhaat ajatukset syntyvät makuuasennossa. "

Tertun lepäillessä tapahtui Turussa jotain merkillistä...

Herra Mäyrän kasvihuoneella on viime päivinä muurattu, laatoitettu, sammaloitu ja sotattu oikein urakalla.

Lopputulokseen varsin tyytyväinen Herra Mäyrä roudasi kasvihuoneelleen jo hieman rekvisiittaakin.

Puulaatikon päällä on hyvä pitää tuumaustaukoa. Seuraavaksi vuorossa lienee istutuspöydän ja pesuallaspöydän rakentelu. Muurauspuuhiakin pitäisi jatkaa isommassa mittakaavassa kiviaidan muodossa...

Kasvihuoneen puulattia on Bilteman pyökkitikkuja, jotka harmaannutin rautavihtrillillä. Laattalattia puolestaan on Das-massaa, joka on lakattu ja värjätty pölypastelleilla kulahtaneeksi. Tiilimuuraukset tein aikoinaan Hobby Pointista löytyneistä pikkutiilistä, laasti on struktuuripastaa saman kaupan valikoimista. Kukkapenkissä on tällä hetkellä kaktusmultaa ja satunnaisia rehuja lähinnä tunnelmaa luomassa - lopullinen sommitelma tulee olemaan eri näköinen. Lopuksi kaiken päällä on reilusti vihreitä pienoisrautatierouheita, maalia ja ihan rehellistä likaa ja multaa. Huippuhauskaa tehdä välillä tällaista sottaisempaa puuhaa siistin mummularakentelun vastapainoksi. :)

Tänään arvottiin uuden vuoden arpajaistemme voittajat 64 osallistujan joukosta. Koska osallistujia oli reilusti, päätimme, että palkintojakin on kaksi.

Ensimmäisenä internetin satunnaislukugeneraattori antoi luvun 12. Sen takana piilotellut henkilö on uuden vuoden lupauksenaan ajatellut olla vähän kiltimpi kaikille, vaikka itse asiassa on jo valmiiksi kiltti kuin mikä - hän muun muassa tarjoaa meille pääkaupunkiseudun minikerholaisille kerhotilan ja emännöi kerhoamme aina yhtä avuliaana ja hyväntuulisena. Tämä palkinto ei olisi siis oikeampaan osoitteeseen voinut mennä... onnea onnea, Maarit!

Toisen onnekkaan numero ei kauas yltänyt edellisestä, seuraavaksi generaattori poimi nimittäin numeron 15. Sen takaa paljastuu henkilö, joka tällä hetkellä on todennäköisesti lupauksensa mukaisesti karkkilakossa, nimittäin nukkekoti Tallvikin emäntänä toimiva Emilia.

Onnea molemmille voittajille sekä iso kiitos kaikille osallistujille! Arpajaispalkinnot esittelemme täällä myöhemmin, kun olemme saaneet ne toimitettua uusille omistajilleen.

Huomenna taitaakin 70 000 kävijää tulla sopivasti täyteen... käykäähän ahkerasti täällä kurkkimassa, jos vaikka 100 000 olisi seuraava hyvä hetki arpoa. :)

Tämä minihenkilö ilmestyi näihin maisemiin jouluaattona ja esittäytyi Tertuksi. Kävi ilmi, että hän on sukua Toivon perheelle ja syntyisin samalta suunnalta. "Tässä minä nyt sitten olen!" hän ilmoitti kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja. Hänen ymmärtääkseen täällä odotti häntä talo. Eikä hän väärässä ollutkaan.

Tertun hieman yli 90-vuotias Alma-täti oli nimittäin muuttanut palvelutaloon huomattuaan, että hänen kaikki vanhat ystävänsä asuivat jo siellä ja heillä näytti olevan yhdessä varsin mukavaa. Niinpä Alma oli marssinut tuomarin pakeille ja laatinut paperit, joilla talo oli siirtynyt sisarentyttären nimiin. Terttu jos kuka pystyisi hoitamaan taloa, vaikka olikin aina asunut pääkaupunkiseudulla kerrostalossa.

Viesti saapui juuri ennen joulua. Terttu kertoi yllättyneensä toden teolla Alma-tädin ratkaisusta. "Enpä olisi uskonut, että perin kokonaisen talon!" ihmetteli Terttu vieläkin. "Vaikka eipähän meitä sukulaisia kovin monta ole ja minä taidan olla nuorimmasta päästä!" Olihan sitä heti tultava taloa katsastamaan, vaikka joulunpyhät olivatkin meneillään.

Tällainen talo oli Terttua odottamassa:

Talo oli ihan ilman kalusteita. Ei Alma suinkaan ollut vienyt kaikkea mukanaan palvelutaloon, olipahan vain yrittänyt panna talon helposti remontoitavaan kuntoon. "Terttu saa tehdä kalusteille ja muulle tavaralle mitä tahtoo, vieköön vaikka kirpputorille tai korjailkoon mieleisekseen. Saa tehdä talosta ihan makunsa mukaisen. Taitava, tomera ja taloudellinen hän on aina ollut," kertoili Alma muuttomiehille heidän raahatessaan tavaroita varastoon.

Kierrettyään taloa Terttu havaitsi talon rakenteet terveiksi ja ehjiksi, ainoastaan räystäskouru oli kärsinyt. Lattiat olivat aika hyvässä kunnossa koko talossa, mitä nyt yläkerran kokolattiamatot arveluttivat. "Taidan kyllä vaihtaa jonkun vähemmän pölyävän lattiamateriaalin. Aika kivat tapetit täällä kuitenkin on, vaikka ovatkin ihan alkuperäiset. Alma on elellyt tosi siististi. Tapetteja ei tarvitse vaihtaa, ei ainakaan heti alkuun."

Yläkerran olohuoneessa ja makuuhuoneessa näytti tältä:

Alakerran kolme huonetta:

Muuten talo tuntui olevan mukiinmenevässä kunnossa , mutta keskimmäisen huoneen punatiilinen seinä sai Tertun parahtamaan. "Tästä tulee mieleen vankila! Remontti alkaa hetimmiten ja tästä huoneesta! Eikä tuo keittiön mintunvihreä ikkunaseinäkään kyllä jää tuollaiseksi!"

Arjen tullen Terttu marssi rautakauppaan ostoksille ja aloitti remontin...

May I introduce: this is Terttu! She has inherited a house. Here is the house as it was when aunt Alma had moved away and Terttu saw it at the first time. Terttu has some plans how to fix the house. She has already bought some paint and wall paper... ;)

Uuden vuoden postaustulitus jatkuu... ja mihin aikaan yöstä jälleen kerran...

Tänään tartuimme viimein härkää sarvista ja rupesimme väsäämään mummulan keittiöön kaappeja. Vaarin tekemä kalusto on niin pirteän keltainen, että vähän hirvitti, kuinka koskaan onnistumme tekemään sen kanssa yhteen sopivia kalusteita, mutta kuinka ollakaan: Tiimarin keltainen akryylimaali oli juuri oikeaa sävyä, joten homma sujui kuin tanssi. No, ainakin värin puolesta - maali oli kyllä aika kokkareista ja vaneri vänkyrää joka suuntaan, mutta vaikeuksien kautta saatiin tällä kertaa ainakin erävoitto. :)

Uutta ovat siis takaseinän yläkaapisto, pieni sininen naulakkohylly sekä tiskipöytä, keittiöjakkarakin sai väriä pintaansa. Sulkapallolamppua kokeiltiin tällä kertaa keittiöön - ihan mukavasti sopii sinnekin.

Ihan valmista ei tullut, kun tiskipöydän päälliseen ei täällä ollut kaikkia tarvikkeita, mutta lankut ajavat toistaiseksi asian.

Kaappien täytteet ja muut ihanuudet on keräilty matkan varrella. Olipa lystiä saada ne viimein esille. :)

Nämä Jatan herkulliset kirsikkapullat ovat uusi hankinta.

Vielä tänne on tulossa ainakin jääkaappi nurkkaan, pallolamppu hellan yläpuolelle, kaakelointi ja hana, verho ikkunaan ja lisää mattoja sekä hellan ja tiskipöydän yläpuolelle ainakin maustehylly, ehkä enemmänkin.

Edellisen postauksen Picasa-kansiosta löytyvät muuten nyt myös nämä kuvat, ja toivottavasti myös hieman paremman värisenä. Kuvat tuntuvat muuttuvan Vuodatuksessa jotenkin kumman harmaiksi. :/

Our kitchen is one step closer to being ready. You can find these pictures and a lot more also in our Picasa folder - have a look around grandma's and grandpa's house as it looks like today.

Joulun aikaan olemme tehneet ja saaneet yhtä ja toista, jota ei vielä ole täällä blogissa esiteltykään. Kuvasimme mummulaa tänään joulukalenteritavaroilla ja muilla uusilla ihanuuksilla sisustettuna. Kuvaamisessa iso apu oli Parolan Asema -nimisestä ihanasta blogista löytynyt niksi epäsuoran salaman käytöstä. Vielä kun opettelee säätämään salaman voimakkuuden sopivaksi riippuen siitä, heijastuuko salama nukkekodin huoneen katosta vai isosta 1:1-katosta, niin kuvistahan tulee kerrassaan priimaa - ensikertalaiselle pieni epätasaisuus sallittakoon.

Osassa kuvista piilottelee vanha kunnon 16 mm halkaisijaltaan oleva kymmenpenninen, jotta mittakaavasta saisivat jotain käsitystä myös nukkekoteiluun vähemmän perehtyneet vierailijamme. Sen voi bongata esimerkiksi tuosta alapuolella olevasta kuvasta sohvapöydän kulmalta.

Tässä kuvassa uutta ja aiemmin esittelemätöntä on Jatan tekemä ihana jätskitikku Martti-pojan kädessä. Muitakin ruokia Jatan paketissa oli, mutta koska jouluruokasesonki alkaa olla ohi, niin niihin pääsette tutustumaan myöhemmin.

Uuden vuoden herkkupöytään tein tänään pikkupullia ja mantelipikkuleipiä. Nukkiksen manteleina toimivat hyvin seesaminsiemenet. Mehupullo on peräisin minikerhon pikkujouluvaihdosta, appelsiinikulho on saatu Pialta.

Makuuhuoneessa on joulukalenteritavaroiden lisäksi uudenuutukainen kukkapöytä. Tein sen paperipäällysteisestä rautalangasta, puuvillalangasta ja lasimosaiikista.

Makuuhuoneen seinällä on nukkekotinäyttelyidemme järjestäjältä Ailalta saatu fransupitsinen pellavainen seinävaate. Uutta on myös kattolamppu - keksitte varmaan helpostikin mistä varjostin on tehty.

Kirjastossa on uuden maton lisäksi myös uusia kasveja ja huonekaluja, kun innostuin kasaamaan aiemmin hankkimiani kittejä. Kirjakaruselli ja kukkapylväs ovat Doloreksen Krizzeltä, kasvikitit on tilattu Templewood Miniatures -nimisestä nettikaupasta. En voinut vastustaa kiusausta laittaa tuohon kirjakaruselliin noita pikkuisia naulanpäitä, ne kun ovat se piste i:n päällä.

Tämän päivän hupsutuksia on myös pikkuinen tulitikkuaski, joka aukeaa ja siellä on sisällä sisalnarusta tehtyjä tulitikkuja. Kuvaaminen oli aika mahdoton homma, mutta kuvitelkaa loput. :D

Picasa-albumeissamme pääsee jälleen kurkkimaan mummulan huoneisiin enemmänkin, sisään pääsee tästä. Onnistuttekohan bongaamaan vaarin työpöydän alta viimeisen uusimmista löydöistämme, ompelukaupasta löytyneen paperikorin... ;)

Muistakaahan vierailunne jälkeen muuten myös osallistua arvontaan tuossa paria postausta alempana.

Oikein onnellista uutta vuotta 2010 kaikille blogimme vierailijoille!

Minun vuoteni alkoi hyvin, sain nimittäin syyskuussa 2008 aloitetun mattoni viimeinkin valmiiksi ja paikoilleen kirjastoon. Sitä tehtiin ahkerasti jo viime joululomalla, mutta kyllä niissä yli 40 000 pistossa tehtävää riitti täksikin lomaksi, ja vielä pikkuisen jäi uudelle vuosikymmenellekin. Vaan nyt se on siinä. :D

Maton malli on itse suunnittelemani meillä kotona olevan ison maton pohjalta. Alkuperäinen on sävyiltään syvempi ja tummempi, mutta kyllä tämän samaksi tunnistaa. Tiheys tuossa on 11 lankaa sentillä (olisko se sitten 27-count), pistoina käytetty puolipistoja ja lankana, kuinka ollakaan, Venne Colcotonia jälleen kerran.

Olen tosi tyytyväinen mattoon, se sopii mainiosti kirjastoomme ja raikastaa kivasti muuten kovin tummasävyistä huonetta.

Muutakin uutta on lomalla syntynyt, olen muun muassa kasannut yllä olevassa kuvassakin näkyviä huonekalu- ja kasvikittejä sekä rakennellut lampun ja kukkapöydän makuuhuoneeseen. Lisää kuvia on siis luvassa piakkoin.

Happy New Year to everyone! My year started with finishing a carpet I've been working on since September 2008. The pattern is designed by myself and based on 1:1-sized carpet we have at home. It's made on 27-count linen with Venne Colcoton yarn and needed more than 40 000 stitches. Looks quite nice in our dollhouse library - I'm happy. :)

Vuodenvaihteessa on monilla tapana antaa lupauksia uudelle vuodelle. Koskapa meidän blogimme edellinen arvonta on ollut 10 000 kävijän kohdalla ja pian laskuri näyttää 70 000, keksimme ensimmäisen uuden vuoden lupauksemme: 10.1.2010 arvotaan! Olisi kiva tietää myös mitä te muut olette suunnitelleet / luvanneet ensi vuodelle. Jätä siis kommentti suunnitelmistasi tai lupauksistasi niin osallistut arvontaan. Erityisen kiva olisi tietää, minkälaisia miniprojekteja mielessäsi pyörii ensi vuoden varalle.

Soon it's New Year and we noticed that there has been no lottery in our blog since 10 000 visitors - and soon it'll be 70 000! That's why our New Year's promise is to have a give-away lottery on the 10th of January 2010. Please leave your comment about what you are planning or promising to do next year, so you'll be in, too. :)

Picasa-albumeissamme pääsee nyt kiertokäynnille mummulaan. Suurimman osan marraskuun lopulla ottamistani kuvista olette jo nähneet täällä blogissa, mutta käykäähän silti kurkistamassa. Kokosin albumeihin diaesityksen myös muun muassa tämän vuoden joulukalenterista, viimevuotinen Loten kanssa tekemämme vaihto siellä jo olikin samoin kuin Aukustin joulukuvat viime vuodelta.

Linkki albumeihin löytyy blogin sivupalkista, mutta kuvaa klikkaamalla pääsette astumaan sisään suoraan mummulan eteiseen... tervetuloa!

Click the photo for entrance to grandma's house - it's now possible to have a guided tour there via Picasa. And do visit the other albums, too. Welcome! :)

Mummulassa vietettiin tänään joulua ensimmäistä kertaa remontin valmistumisen jälkeen. Olohuone koristeltiin jouluiseen asuun.

Pikiä kiinnosti lahjakorin sisältö.

Aattoaamuna vaari kirjoitteli vielä viimeiset joulutervehdykset naapureille.

Puolen päivän aikaan kuunneltiin radiosta joulurauhan julistus.

Mummulan keittiö on vielä aivan keskeneräinen, mutta hyvin siellä jo saatiin joulua valmisteltua.

Nyt ovat tiskit tiskattuina ja jälkiruuat odottamassa iltaa.

Pian käytiin juhlapöytään, johon olikin katettu herkkua jos jonkinlaista.

Illalla mummu nautiskelee joulun tunnelmasta kuunnellen radiosta kauneimpia joululauluja.

Näiden kuvien myötä toivotamme kaikille blogivierailijoillemme oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua!

Merry Christmas to everyone!

Niin se sitten mennä vilahti, joulukuu ja joulukalenteri. Suurkiitos kaikille vaihtoon osallistuneille! Pakettien avaaminen aamuisin oli ihanaa, ja niiden sisällöstä sain uusia upeita aarteita mummulaan ja muihin nukkisprojekteihin. Itse tehtyjen juttujen vaihtaminen on minusta aivan tämän harrastuksen parhaita puolia!

Tässäpä sitten vielä kaikki itse lähettämäni joulukalenteripaketit. Nyt kaikki ovat varmasti ehtineet jo pakettinsa avata, ja moni näistä on jo esiteltykin saajien blogeissa.

Virpin Kurjenpolveen Vailille ja Vienolle lähtivät palmikkoneulesukat ja munakori, onhan Vieno innokas kanojen hoitaja.

HoO:lle Villa Lumililjaan laitoin pärevakan ja pikkuiset villasukat.

Villa Ikuisuusprojektin Marja oli ainoa, jonka kanssa vaihdoin kolme pakettia. Yhdestä Marja avasi neulomani huivin, toisesta pärekorin ja kolmannesta kattilallisen riisipuuroa ja purkillisen suolakurkkuja.

Marjatan taloon laitoin tuohisen korin, ja prinsessan huone oli mielessä jalokivikorua ja kristallipulloa askarrellessa.

Kouvolan suunnalle lähti useampia paketteja. Lissun ihastuttavaan tyyliin ajattelin sopivan viikatun neulepuseron ja hajuvesipullon, jotka löytyivät yhdestä paketista, ja pellavaisen korin appelsiineineen.

Marcelle sai minulta kynttiläkruunun, johon voi halutessaan vetää myös sähköt, sekä pienet valkoiset palmikkoneulesukat. (Näitä ei sitten millään saanut kuvattua samalla kertaa eikä valkoisia sukkia oikein edes yksinään...)

Kaisan noitamökkiin tein sudenkorento- ja sammakkotyynyt, ja toiseen Kaisan pakettiin laitoin tekemäni kaktuksen.

Taiju sai kartaston Barton Cottagea silmällä pitäen (ajattelin ensin paketoida sen varustettuna viestillä "to Margaret from Edward" ;) sekä harmaaksi käsitellyn puulaatikon ja hieman vinksahtaneen kaktuksen kukkakauppaansa.

Naapurini Susanna avasi paketeistaan hartiahuivin Estherille sekä vieläkin vinksahtaneemman kaktuksen, joka vain odottaa tilaisuuttaan rojahtaa pöydän reunalta alas.

Tillikan Tiinan tonttumökkiin tein tuohivirsut, ja toisesta paketista tontut saivat pöytäänsä kulhollisen riisipuuroa, suolakurkkuja ja metallisen kannun.

Yhden paketin vaihtoja tein kolme. Nasun pakettiin laitoin kaksi valkoista koria,

Tiinan pakettiin villasukat,

ja Maisa löysi omastaan päreistä punotun puunkantotelineen.

Vielä kerran kiitokset mukavasta vaihdosta ja oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille!

Tänään oli aika avata vihoviimeinen paketti, joka oli Marjatalta. Paketista mummu sai suloisimman ikinä näkemäni herätyskellon sekä ihastuttavat silkkiset ja nahkapohjaiset aamutohvelit. Kiitos tuhannesti, nämä ovat ihania. :)

Näin se siis joulukuu vierähti. Hauskaa oli, mikään ei piristä pimeää aamua niin kuin pikkuinen paketti. Kahden vuoden jälkeen täytyy sanoa, että tästä jouluperinteestä en hevin luovu - eli vähitellen voikin jo alkaa näpertää ensi vuoden paketteja. :)

Eilisen paketti oli HoO:lta. Siihen oli paketoitu arvotaidetta mummulaan (Matisse) sekä taidokkaasti väännelty metallinen kynttilänjalka Toivon ja Hilma Ilonan arkea valaisemaan. Kiitos, ihania ja tarpeellisia molemmat - tauluihin meidän olikin tarkoitus seuraavaksi satsata mummulaa sisustaessamme.

Tämän aamun paketti oli Lissulta, ja kuorin siitä kolme ihanaa tyynyä tilkkupeiton kaveriksi. Tosi kauniita!

Huomiselle jää vielä yksi kaunis paketti, joka on Marjatalta - sitä ennen kuitenkin ajellaan toiselle puolen Suomea. Turvallista matkaa teille muillekin, jotka tänään lähdette lumipyryyn.

Olin loppuviikon reissussa, ja pikkuiset paketit olivat tietysti matkalla mukana. Torstain paketin avasin neljä tuntia myöhässä olevassa junassa pohjoista kohti kolkutellessani. Minkä ihanan sahan Taiju olikaan pakettiin pistänyt! Voisi hyvin olla vaikka Aukustin Kanadan tuliainen, tosin luulen kyllä että tämä päätyy vaarin varastoihin.

Perjantaiaamun pakkasiin Tiina oli paketoinut suloiset huopatohvelit. Luulen että näistä tulee Toivon sisätohvelit, niin ei tarvitse aina saappaissa saapastella.

Lauantaina avasin paketistani Marcellen tekemän ensiapulaatikon. Kiitos, tämä on tarpeeseen, saa sisuksiinsa myös vähän hotapulveria ja ideaalisiteitä, ja päätyy mummun ja vaarin kylpyhuoneen hyllylle.

Sunnuntaiaamun paketti oli Susannalta. Terveellisten purjojen vastapainoksi myös vähän vähemmän terveellisiä mutta sitäkin herkullisempia donitseja, nam.

Tänä aamuna avasin kotiin palattuani HoO:n paketin, josta löysin aivan mahdottoman suloisen Punahilkka-satukirjan! Sisällähän on tietysti tekstit, kuvat ja kaikki.

Kiitos teille kaikille näistä ihanuuksista! Vielä kolme pakettia odottaa avaamista...

Laitetaanpa pitkästä aikaa näytille taas muutamia kuvia mummulasta joulunaluspäivien ratoksi. Nyt pääsette kurkistamaan ulko-ovesta sisälle eteiseen, ja ensimmäiseksi tietysti näkyy ovea vastapäätä oleva seinä.

Vasemmalla näkyvä tuoli on Kotte Toys -tuotantoa. Naulakon rakensin itse, koukut ovat myös löytö Tukholmasta. Naulakossa roikkuvan nahkalaukun on tehnyt Susanna, kengät naulakon alla ovat Loten käsialaa ja vaatteet minun käsistäni. Lipaston päällä oleva vihreä lamppu on Epen tekemä, mummun iltalaukku Minstin Cillan taidonnäyte ja puinen avainkulho löytö Etsystä Jasonilta. Puhelimen äiti on tehnyt, seinäpeili puolestaan on lapsuudenaikainen käsipeilini. Lipasto on Eurominiä tuunattuna (vetimet vielä puuttuvat...). Maton näittekin esiteltynä jo muutama postaus sitten, se on äidin kutoma.

Oven vierestä vasemmalta lähtevät portaat yläkerran kirjastoon.

Portaanaluskomerossa säilytetään tarpeellisia tavaroita, kuten säilöntäkattilaa, koreja ja kastelukannua.

Komeron oven lukko on löytö Lahden minimarkkinoilta ruotsalaismyyjien pöydästä, ja se on aivan valtavan söpö. :)

Tännekin on vielä tulossa yhtä ja toista: portaiden vieressä olevasta pikkuikkunasta puuttuu pitsiverho, kynnysmattoakaan ei toistaiseksi ole, seinille olisi kiva saada muutama taulu tai muu juttu, lipastoon tehtyä vetimet, komeroon rompetta ja naulakkoon takkeja, hattuja ja muita vaatteita... On hyvä olla suunnitelmia. :)