Viimeisetkin paketit on nyt avattu, ja ei voi kuin huokaista, että olipa ihana joulukuu. Kiitos Lotta, Sirkka ja Kaisa!

Eilen avasin Loten paketin, jossa oli ihana vanha tuoli sekä kaunis ja herkkä, kirjottu tyyny. Lotte ehti omassa blogissaan harmitella, että lahja tuntui jotenkin vaatimattomalta muka... höpö höpö. Nämä ovat kumpainenkin varsinaisia aarteita!

Tänään sain Marjatan talon puutarhurilta upean jalokärhön ruukussaan. Siis huokaus, tämä on ihan kuin oikea, mutta vain pienessä koossa! Luulen, että mummu omii tämän kuistilleen, jahka hän sellaisen joskus saa, mutta Herra Mäyrä pitäköön siitä siihen saakka huolen.

Viimeisen "bonuspaketin" eli Kaisan paketin avasin eilen illalla palkintona koko päivän huiskamisesta ja touhuamisesta. Varsinainen aarre paljastui sieltäkin, Kaisa oli nimittäin paketoinut minulle upean valkoisen lipaston, joka sopii ihanasti yhteen muiden kalenteriaarteiden kanssa.

Itse laitoin Lotelle ja Sirkalle viimeiseksi lahjaksi pellavaliinat, joihin kirjoin punapoimintatekniikalla keskelle joulunpunaisen raidan. Tätä varten piti vähän udella, että minkäs kokoisia ruokapöytiä tytöillä taloissaan on, jotta tulee sitten sopivan kokoiset... ;)

Kaisalle laitoin siis kaikkiaan kuusi pakettia, ja koskapa nyt on jo jouluaatto, tässä kuva vielä niistä kaikista yhdessä. Aika pieniltä tuntuvat nyt nämä omat lahjat Kaisan pöydän ja lipaston rinnalla, mutta toivottavasti ovat kuitenkin mieluisia...

Kiitokset vielä kerran kaikille yhdessä ja erikseen, tämä oli ihana joulukuu! Ja oikein hyvää, rentouttavaa ja rauhallista joulua kaikille blogimme lukijoille. Kyllä kelpaa sohvapöydällämme tonttustenkin joulua viettää... ;)

Enää pari hassua pakettia jäljellä. :( Niin ihania juttuja olen taas saanut, että harmi kun tämä ei voi jatkua aina vaan...

Eilen tuli Marjatan talosta muistutus kesästä: nippu raparperia, leikkuulauta sekä veitsi. Upeaa työtä kaikki, leikkuulaudassakin on käytön jäljet niinkuin ainakin oikeassa.

Tänään avasin Loten paketista kauniin puulaatikon, johon oli pehmusteisiin pakattu Taru Astikaisen tekemä keramiikkakulho. Taas ihana markkinatuliainen minulle, jolta tänä vuonna ovat jääneet jok'ikiset nukkekotimarkkinat väliin.

Avasin myös toiseksi viimeisen Kaisan paketeista. Siellä oli vanha Kotiliesi-lehti sekä suloiset Musta Pekka -pelikortit. :)

Kiitokset kaikista näistä taas kerran. Olette kyllä mahtavia, kaikki kolme. :)

Minä paketoin Lotelle ja Sirkalle silkkilangasta neulotut vauvan myssyn ja tossut, Lotelle valkoiset ja Sirkalle siniset.

Kaisa näyttää avanneen Alisa-Inkerin nukkekotiin lähettämäni isoäidinneliöistä virkatun tyynyn jo paketista, joten siitäkin kuva.

Huomisesta alkaen sitten viimeisiä viedään... *huokaus*

Taas on avattu ihania paketteja. :) Eilen sain Marjatan talosta kirjetelinekitin sekä soman pienen joulukuusen, joka lienee alunperin helmi. Vaarin työpöydältä on kirjeteline puuttunutkin vielä ihan kokonaan, eli tästä ei kun puuhaamaan...

Lotelta tuli tänään ihana juustomuotti, joka tulee sijoittumaan aikanaan Hilma Ilonan mummoltaan perimään tupaan, jahka sellainen muuttuu suunnitelmasta todeksi, sekä upea leikkuulauta, joka kuuluu ilman muuta mummulaan.

Minä käärin pakettiin Martta Wendelinin kuvittamat seinäkalenterit. Nukkekotimaailmaan sopivasti näistä on kokonaan poistettu vuosiluku, joten sopivat mihin vuoteen tahansa suunnilleen sota-ajasta alkaen. ;) Ikuisuusongelma näissä jutuissa on, että mittakaavaltaan tarpeeksi ohut paperi ei kestä tulostamista molemmin puolin, mutta eiköhän nuo saa asettumaan seinälle ihan kauniisti, kun ripustaa koukulla tai narulenkillä ja laittaa samanlaisen myös alareunan reikiin sitomaan loppuja sivuja yhteen, näin ainakin toivon. :)

Enää neljä aamua jäljellä ja sitten onkin jouluaatto... hui.

Kolme neljäsosaa joulukalenterista mennyt ja pikkupaketit hupenevat sohvapöydältä... iik ja huh, jouluhan on ihan kohta!

Eilisestä Loten paketista kuoriutui suloisia pikkutonttuja sekä kynttilä jalassaan, ihan selvää mini-Aarikkaa. :)

Tänään avasin paketista Sirkan rautalangasta tekemän kauniin kerrosvadin sekä herkullisia viinereitä. Kaunis kiitos näistä, rautalankavääntelyt eivät ole lainkaan minulle tuttua puuhaa.

Avasin viikonloppuna myös Kaisan neljännen paketin, josta löytyi tuo aiemmissakin kuvissa pilkahtava, upea pöytä. Täydellisesti onnistunut krakleeraus ja muutenkin todella hienoa työtä. Kiitos tuhannesti!

Lotelle ja Marjatan taloon lähtivät tässä paketissa lasten kokoa olevat villapuserot, Lotelle vihreä ja Marjatan taloon sinipunainen. Valmiiksi pätkävärjätty lanka asettaa tiettyjä kokorajoitteita, jos haluaa että raidat muodostuvat kauniisti, mutta toivottavasti heidän nukkekodeissaan asuu (tai on joskus asunut) paidan kokoisia käyttäjiä - voihan tämä olla nyt jo päätynyt vintille pieneksi jääneisiin... ;)

Alisa-Inkerin nukkekodista ei ole vielä tullut tietoa, mitkä antamistani paketeista on avattu, joten palataan niihin myöhemmin.

Ja taas on avattu ihanuuksia. :) Eilen löysin Marjatantalon paketista upean, herkän kieloruukullisen. Niin kauniita! :)

Lotelta sain tänään ihanan, vanhan helmitaulun. Mummulassa on takuulla laskettu tällaisella, vai osaakohan peräti Aukusti-kauppiaamme käyttää vanhan ajan helmitaulua apuna laskemisessa?

Itse paketoin Lotelle ja Sirkalle satsin Aukustin kaupan tuotteita. Kuten kaupassakin, näissä on ideana 50-lukulainen henki, mutta kovin tarkkaan sitä ei ole vaadittu - riittää, että on sen verran vanhanaikaista, että Aukusti kelpuuttaa myyntiin. ;) Kuvassa vasemmalta oikealle ja takaa eteen Kulta Korppuja, Jodosal-suolaa (Lotelle meni sininen ja Marjatan taloon punainen laatikko), Tokalon-voidetta, vanhanaikainen Fazerin sininen suklaalevy, hakaneulapaketti, Työmies-tupakka-aski sekä laatikollinen Karhu-tulitikkuja. Pakkausprintit olen itse muokannut eri lähteistä haalituista valokuvista.

Huhhuh kun meinaa pitää kiirettä - vasta vuorokauden viimeisenä tuntina ehdin blogata eilisen ja tämän päivän ihanuudet. :)

Eilen löytyi Loten paketista materiaaleja: kauniita kankaita, kukkakuvioisia haaraniittejä (passaavat hyvin esimerkiksi tauluiksi tai rasioiden kansiksi) ja kuusi suloista, miniäkin minimpää kukkaruukkua. En ole laskenut missä mittakaavassa mennään, mutta jotakuinkin 1:48 sen täytyy olla, jollei vielä vähän pienempikin. Heti alkoi sormia syyhyttää - kasveja siinä koossa... hmm... ;)

Tänään Marjatan talon paketista löytyi upea, valkoinen kokoontaitettavilla pukkijaloilla seisova pöytä. Tässä on Sirkalla ollut tekemistä, ja on todella siistiä ja taitavaa työtä. Sirkka lupaili kyllä, että pöydän saa sutata projektiin sopivaksi, mutta raaskiikohan tuota ikinä... :/

Minä käärin pakettiin nro 13/14 emalikattilat, jotka ovat peräisin isäni kattilapajalta. Nämä on tehty emalimaalipurkista, josta on viilattu kansi pois, juotettu siihen kupariset korvat ja lopuksi maalattu ensin keltaisella pohjamaalilla, sitten kattilanmaalauskoneella punainen alaosa ja viimeisenä vielä sisäpinta harmaalla. Aukustilla on tällainen myös.

Viikonloppuna oli niin kiirettä remontin kanssa, että bloggaaminen sai jäädä kokonaan. Ihania paketteja kuitenkin aukaisin joka päivä, joten tässäpä nyt sitten melkoinen kuvapläjäys viimeisiltä neljältä päivältä.

9. päivä avasin Marjatan talon paketista Sirkan leipoman herkullisen omenapiirakan ja kauniin, virkatun pannulapun.

10. päivä oli Loten paketin vuoro. Sieltä löytyi mitä suloisin vaaleanpunainen hyasintti. Itse en ole hyasinttien suurin ystävä 1:1-koossa, koska niiden tuoksu on minulle vähän liiankin voimakas, mutta tässä minikukassa yhdistyvät parhaat puolet: kaunis ulkonäkö ja migreenipotilaallekin sopiva tuoksu. ;)

Eilisestä Loten paketista löysin ihanat remmikorkkarit. Ja mitkä pohjat niissä on! Lotte lienee veistellyt ne, mutta olisivat jääneet minulta veistelemättä...

Tänään avasin Sirkan paketista kauniin metallilangasta taivutellun korin sekä upeita massailtuja sipuleita. Näissä on juuri sellainen läpikuultava kuori ja hennot raidat kuin oikeissakin. Ihania. :)

Itse laitoin Lotelle ja Sirkalle 9/10 pakettiin kaksi vanhaa valokuvaa ääriviivatarroista tehdyissä kehyksissä. Heidän nukkekotiensa asukkaat ovat varmaan sukua toisilleen, koska molemmissa taloissa on samat valokuvat pöydällä... ;)

11/12-pakettiin käärin kirjoituspöytäsälää: kuulakärkikynän, kymmenen pikkuista klemmaria, postikortteja ja kirjeitä sekä pieniä kumilenksuja.

Avasin viikonloppuna myös kolmannen Kaisalta saamani paketin. Siellä oli muutamia metallisia ruokailuvälineitä kauniissa puisessa lokerikossa.

Kaisakin on avannut jo minun paketeistani toisen, sen johon olin käärinyt tuohivirsut.

Vielä on jäljellä toinen mokoma, vasta puolessa välissä mennään. :)

P.S. Valokuvat ovat kyllä rehellisesti sanoen ihan karmeita, pimeitä ja oudon värisiä. :( Toivottavasti noista kuitenkin saa jonkin aavistuksen näistä ihanuuksista...

Eilen ja tänään on ollut sellaista hulinaa, että olen kumpanakin päivänä ehtinyt avata paketin vasta iltapäivällä. (Hulinaksihan näin äitiyslomalaisella riittää, kun pitää vauvan kanssa päästä liikkeelle aamukymmeneltä... ;) ) Eilisestä Loten paketista löysin ihania kirjoja, joista aapisessa ja laulukirjassa on ihan oikeat luettavat (ja laulettavat) sivut, sekä puisen, esimerkiksi lehtikoriksi hyvin sopivan laatikon. Nämä ovat juuri sitä ehtaa mummulakamaa. :)

Tänään avasin vuorostaan Marjatan talosta tulleen paketin, josta löysin suloisen mollamaijakitin. Olen näitä Josephine Parnellin nukke- ja nallekittejä kuolannut, muttei ole tullut vielä hankittua. Nytpä ei tarvitsekaan, ainakaan tällaista. :)

Itse paketoin pakettiin numero 7/8 silkkilangasta virkkaamani tyynyt, Lotelle vihreäsävyisen ja Marjatan taloon sinisävyisen. Vennen silkkilankaa oli ihana virkata, vaikken ole koskaan aiemmin kovin virkkaamisesta innostunutkaan, joten tytöt saivat tuntea inspiraation nahoissaan... ;) Toivottavasti näille löytyy paikka jostain sohvan nurkasta.

Tajusin muuten tuota mollamaijakittia ihaillessani, että kun emme kalenterien sisällöstä niin tarkkaan sopineet, niin unohdin tänä vuonna kokonaan kääriä mukaan materiaalipaketteja - kaikki pakettien sisällöt ovat ihan valmiita tekosia. Toivottavasti ei haittaa...

Tässä Linnan juhlia katsellessa on vihdoin aikaa blogata tämän ja eilisen päivän pikkupaketit, sen verran touhukas itsenäisyyspäivä on ollut.

Eilen avasin Marjatan talon paketista upeat joulukuusenkoristeet laatikossaan sekä narukerän ja sille punotun korin. Kori tuleekin todella tarpeeseen Aukustin kaupassa, jossa narukerä on tähän saakka pyörinyt vain tiskillä tipahdellen vähän liian helposti lattialle.

Tänään avasin Loten paketin, jossa oli suloinen vanha pikkujakkara. Tälle löytyy niin monta mahdollista paikkaa, että saa nähdä pääseekö nukkekotiväki ollenkaan sopuun, kuka sen saa... ;)

Itsenäisyyspäivän kunniaksi (ja huonosti nukutun yön lohduksi) avasin toisen Kaisan paketeista. Sinne oli kääritty herkkusuklaita, kauraryynejä, maitopurkki, Aurajuustomuruja sekä tuore Satakunnan Kansa. Päivän ostokset selvästi. :)

Ihanuuksia taas, jokainen. :) Itse paketoin Lotelle ja Marjatan taloon pienet kaktukset. Olen tehnyt näitä aiemminkin, ja aina niistä tulee omanlaisiaan pikku nököttäjiä... ;)

Eilen avasin Loten paketista herkkuja: suloisen, pikkuisen bostonkakun, ja kätevästi oikein irtopohjavuokaan leivottuna. Nam. :)

Eilen päätin avata päivän piristykseksi myös yhden Kaisan paketeista. Sieltä paljastui nukkekodin pojanviikareiden aarre, pikkuinen korkkipyssy. Martti-poika innostuu takuulla... :)

Marjatan talon tämänaamuisesta paketista löytyi upeita keväisiä vihanneksia: kevätsipulia, varsiselleriä, chiliä, uusia porkkanoita ja perunoita, sekä soma vanhanaikainen leikkuulauta. Niin herkullisen näköisiä, että tulee kesä kielelle jopa tässä joulukuun pimeydessä...

Lotelle ja Marjatan taloon laitoin maalarin välineet, eli tyhjän maalipurkin ja kuivahtamaan päässeen sudin, sekä pinkan vanhoja sanomalehtiä.

Kaisa oli myös tänään avannut ensimmäisen minulta saamansa paketin, josta hän löysi täikampakangaspuilla kutomani kaulaliinan.

Joulukuun aamut ovat tuntuneet huomattavasti marraskuisia pirteämmiltä, kun paketit ovat odottaneet aamukahvin seuralaisina. Eilen avasin Marjatantalon paketista ihanan, keväisen yllätyksen, kolme pientä sipulia ruukussa. Tulppaaneja, luulen. Herra Mäyrä kiittää ja suunnittelee jo kevätistutuksia, kuten jokainen reipas puutarhuri tähän aikaan vuodesta...

Tähän väliin on muuten kerrottava hauska sattumus. Viime vuonna sain joulukalenterista Sirkan tekemän valkoisen amarylliksen, joka nyt on mummulan talossa olohuoneen pöydällä ikkunan ääressä. No, tässä yhtenä päivänä isäni oli huomannut, että ministeriön (eli nukkekotihuoneemme) ovelta kurkistaa pikkuinen, ihan aito ja ehta myyrä. Mistä lie livahtanut sisälle, avoimeksi jääneestä parvekkeen ovesta ehkä, ainakin sinne se poistui. Sitten äiti ja isä huomasivat, että myyrä oli käynyt kurkistamassa nukkekodin ikkunasta sisään mummulaan ja maistanut Sirkan tekemää amarylliksen sipulia - pienet hampaan jäljet vaan olivat jääneet! Niin aidon näköinen se on, että myyrääkin hämäsi. :D Ja hämäisivät varmaan nämä tulppaanitkin.

Tänä aamuna avasin Loten paketin, ja sieltä paljastui mainioita, pikkuistakin pikkuisempia tavaroita: kolme tuikkukynttilää, kaksi tulitikkuaskia (avautuvia, toki) sekä tulitikkurasioille teline, jollaista mummulassa ei vielä olekaan ollut, eli tarpeeseen tulee. Ihania, kiitos! :)

Minä kääräisin tytöille ensimmäiseen pakettiin perinteisiä joulukoristeita: kaksi pikkuista lankatonttua sekä paperista punotun sydänpussukan.

Ihanaa, miten paljon noita paketteja vielä onkaan jäljellä!

Syksy on mennä vierähtänyt minimiehen kanssa puuhaillessa ja asuntoa remontoidessa. Muutto halki Suomen pikkuvauvan kanssa asuntoon, jossa uusiksi laitetaan kaikki pinnat ja kiinteät kalusteet, ei ole oikein omiaan miniaskarteluihin innostajana. Joskus lokakuun kieppeillä kuitenkin kaivoin askartelukamat muuttolaatikoista ja aloin lyhyinä vapaahetkinäni väsäillä pikkuisia tavaroita, ja niin vain tänään vaihdoimme huomenna alkavaa joulukuuta varten Lotan ja Sirkan kanssa taas pussilliset paketteja. Ihanaa, joulukalenteri!

Viime viikolla postimies kiikutti paketteja myös Alisa-Inkerin nukkekotiin. Vaihdoin Kaisan kanssa kuusi pakettia, jotka siis ovat minulla vielä ylimääräisenä ilona joka-aamuisen avaamisen lisäksi. :) Olen ajatellut, että saan aukaista toisenkin paketin ainakin niinä aamuina, kun minimies herättää minut yöllä tarpeettoman usein, ja toivon vain, että paketit eivät lopu kesken... ;)

Blogin hiljaiselo päättyy siis toistaiseksi tähän, ja ainakin jouluun saakka päivityksiä on luvassa joka toinen päivä (päivitämme Lotan ja Sirkan kanssa paketit aina kahden päivän välein, kuten viimekin vuonna). Jospa jouluun mennessä 1:1-koon remonttikin saataisiin viimein sille mallille, että mineilemäänkin mahtuisi paremmin, ja tammikuullakin syntyisi taas jotain esiteltävää. :)

Tänä kesänä nukkekotimineilyt ovat jääneet vähän vähemmälle, mutta tällaisen 13.7. syntyneen minimiehen muutamme mukanamme tuliaisena Lapista takaisin etelään. Eiköhän syksyn mittaan ala joutilaina hetkinä (onko niitä vielä luvassa...?) syntyä joskus taas jotain 1:12-koossakin. :)

Sohvapöydälläni on norkoillut epämääräinen hampuusi jo pidemmän aikaa. Ensin se kekkuloi ilkosen alasti, sitten se kiskoi jostain ylleen risan villapaidan (nurin päin tietenkin). Eilen säälin sitä sen verran että tein sille housut, jotka se solmi vyötäisilleen pakettinarulla. Toinen kengännauhakin on hukassa, ja jostain se on taikonut tilalle pätkän paalinarua.

Tänään sitten katsoin juopporetkua tarkemmin, ja takkinsa hukannut Dr von Hoepschensteinhan se siinä. Ei auttanut muu kuin alkaa metsästää tohtorille takkia, jotta hän muuttaisi pöydältäni takaisin työhuoneelleen majailemaan. Tuo takki päällä näyttää kyllä tehdyn koe ja keksintö jos toinenkin...

Työhuoneelle päästyään tohtori halusi esitellä tulevaa uutta keksintöään, mutta siitä lisää myöhemmin...

... työpöydältä löytyy kuitenkin ruuvia, mutteria, piuhaa ja ties mitä vipstonkia...

Luuranko vintillä on vähän rentoutunut sitten viime tapaamisen.

Kuvat aukeavat isompina klikkaamalla, ja aiempia kuvia työhuoneelta voi kurkistaa myös Picasassa.

Aukustilla onkin tällä viikolla puuhaa, kun hän valmistautuu lähtemään kauppoineen ja hellahuoneineen Turkuun esittäytymään Nukkekodin asuntomessuille. Vaikka Aukustin huushollissa muuten varsin valmista onkin, niin kauppaa täytyy vielä vähän laitella ja valikoimia kasvattaa, että messuyleisö varmasti löytää haluamansa, ja hellahuoneella olisi sähkömiehelle pientä askaretta.

Käykäähän siis kesäisessä Turussa tutustumassa näyttelyyn. Nähtävää siellä varmasti riittää, niin paljon mielenkiintoisia pienoishuoneita, taloja ja muita projekteja näyttää esille menevän, ja siellä siis pääsette kurkistamaan myös 50-luvun sekatavarakauppaan ja kauppiaan asuntoon.

Päivitin pitkästä aikaa blogisivua Mummulan talon vaiheita, mikä löytyy linkkinä myös tuolta sivupalkista. Olemme keränneet sinne tarinaa ja valokuvia mummulan vaiheittaisesta rakentumisesta niin kokonaisuutena kuin huoneittainkin. Nukkekotiyhdistyksen sähköpostilistallakin on viime aikoina keskusteltu nukkekodin rakentamisen aikatauluista. Mitä meidän mummulaamme tulee, tuolta saa aika hyvän käsityksen siitä, miten välillä jossakin huoneessa ei tapahdu mitään vuosiin, ja sitten yhdellä kertaa rykäistään valmiiksi vaikka mitä, kun ensin on tarpeeksi kauan kerätty ideoita ja materiaaleja, makusteltu ja mallailtu. Hiljaa hyvä tulee. :)

Olen lomaillut tämän pääsiäistä edeltävän viikon. Jo etukäteen suunnitelmana oli saada keskeneräistä mummulaa vihdoin kuntoon, edellistä suurta remonttia kun mummulassa taidettiin tehdä viime pääsiäisenä. Lauantaiaamuna siis ryhdyttiin tuumasta toimeen.

Projektin yhtenä osana oli ulkoseinien rappaaminen. Mummulan talo on 50-luvulta ja silloisen tyylin mukaisesti halusimme saada seinät roiskerapattua keltaiseksi. Jo useampi vuosi sitten löysimme Tikkurilan maalivalikoimasta aivan oikeanlaisen rappauspinnan, mutta ongelmana oli, että kyseistä Tunto Karkea -maalia myytiin (ja myydään edelleenkin) vain yhdeksän litran pöntöissä. Ongelma ratkesi ystäväni Tikkurilan tehtailla työskentelevän isän avulla, ja viimeisen vuoden ajan jemmasimme Suomen ainoaa kolmen litran Tunto-maalipönttöä sänkyni alla, kunnes lauantaina kiikutin sen paikalliseen maalikauppaan sävytettäväksi. Väriksi oli valittu Rikki X398, minkä koodin maalikaupan myyjälle näytin tehtaalta mukaan saamani sävytepurkin kyljestä - tai siis luulin näyttäneeni. Ihmettelin kyllä hetken, kun tietokoneen ruudulla väri näytti ihmeen vihreältä, mutta no, tietokoneen näyttöjen värintoistohan nyt on mitä on... Epäusko valtasi mielen yhä vahvemmin, kun valmiiksi sävytetty maali tuli ulos sekoituskoneesta, mutta vasta autossa tarkistin purkin kyljen tajutakseni, että maali oli nyt sävytetty värillä X389, joka oli sävyltään jotakin neonvihreän ja -keltaisen välimaastossa. Siis iik ja yäk!

Noh, koska meillä nyt kuitenkin oli Suomen ainoat kolme litraa kyseistä maalia, niin seinäänhän ne laitettiin. Alkuun meinattiin, että kyllä se saa nyt vain kelvata, mutta niin totaalisesti väri riiteli kaiken muun mummulan värityksen kanssa, että loppuviimeksi kaivoin telan, purkillisen alkuperäistä rikinkeltaista sävyä, ja pokkana vaan maalasin koko komeuden päältä. Ja kyllä kannatti. Pinnasta tuli tosi hyvä ja kestävä, jopa aidomman näköinen kuin ilman päällemaalausta, ja neonvihreä peittyi oikein mukavasti. Tarinan opetus on siis seuraava: jos teitä on useampi "rappaamista" harkitseva henkilö, yhdeksän litran maalipurkillisen voi hyvin jakaa kolmeen pekkaan, vetää seinään sävyttämättä ja maalata koko komeuden päältä millä värillä tykkää. Meillä rapattiin vain nukkekodin sivuseinät, joten kolmesta litrasta jäi ainakin puolet yli... olisko joku jolla olis neonvihreille seinille tarvetta? ;)

Ikkunat mummulasta puuttuu edelleen, mutta tämännäköisestä aukosta kurkistellaan tällä hetkellä makuuhuoneeseen.

Toinen iso osa pääsiäisviikon projektia oli vinttikerros eli ullakko, verstas ja kustavilainen kamari. Pidemmittä selostuksitta projektin tästä osasta valokuvia ensinnä vaarin verstaalta:

sitten ullakolta:

... ja lopuksi vielä kustavilaisesta vinttikamarista eli entisestä lastenhuoneesta, jossa ilmeisesti naapurin Martti on käynyt tutustumassa lelukaapin sisältöön...

Mummulassa on taas niin mahdoton määrä kaikkea ihanaa enemmän tai vähemmän uutta, että millään ei ole mahdollista luetella kaikkia taituritekijöitä. Kyselkää ihmeessä kommenttilootassa, jos jokin yksittäinen yksityiskohta kiinnostaa.

Enemmän uusia kuvia myös muista huoneista on Picasa-kansiossamme, jonne voi käydä kurkistamassa täällä. Viihtykää!

Sovimme Kaisan kanssa vuoden alkajaisiksi pienestä vaihdosta. Kaisa toivoi metsäsuksien kaveriksi neuleita, minä puolestaan toivoin metsäsuksia vaarille. Sain omat neuleeni valmiiksi helmikuun alkupäivinä, ja nyt sitten eilen pläjähti Kaisalta sellainen paketti postilaatikkoon, että oksat pois. Metsäsukset vaarille, kyllä, ja upeat sellaiset, mutta lisäksi ihan mahdottoman paljon muutakin!

Ihana Fortuna-peli, jota jo Kaisan blogissa ihastelin...

Seurapelejä vähän pidemmänkin loman ajanvietteeksi...

Ihania puuleluja...

... ja vielä herkkujakin.

Alkaa vahvasti näyttää siltä, että minun täytyy pistää pystyyn jonkin sortin lelukauppa, eiväthän kaikki nämä ihanuudet mahdu mummulan lastenhuoneen leluhyllyyn. Harkinnassa se on tosin ollut jo aiemminkin - minikokoiset lelut ovat kerrassaan vastustamattomia. :)

Omat neuleeni Kaisa esitteli jo blogissaan. Samansävyiseen settiin kuuluu pipo, kaulaliina, hanskat ja sukat, lisäksi tein vielä lapaset perinteisellä hahtuvalapasten mallilla. Tavoittelin vanhanaikaista tyyliä ja olen aikaansaannokseeni ihan tyytyväinen. Kuvat on otettu pilvisenä talvipäivänä, mutta kylläpä noista selvän saa...

Pieni vaihto piristää päivää, totisesti. :)

Meillä oli taas Inarin minikerhon tapaaminen, tällä kertaa kolmen jäsenen voimin, kun äiti oli täällä hiihtolomaa viettämässä. Opettelimme Ainon opastuksella tekemään perinteisiä pirtanauhoja. Minulla meni ilta aika lailla 1:1-koossa harjoitellessa, mutta äiti pääsi vähän minikoon tuntumaankin. Ainolta saimme sitten kerhoilun päätteeksi ompelulangalla kudotut mallikappaleet siitä, millaiseen lopputulokseen jatkossa voi pyrkiä... ;)

Paketissa oli mukana muutakin itsetehtyä ihanaa, joista myöskin suurkiitos. :)

Tilasin Pirjolta Huutonetistä kolme paria tyynyjä, joita en vaan voinut vastustaa, niin ihanaa mummulan tyyliä niissä oli. Sitten vaan tarttis enää järjestellä näille paikka...

Huutonettilöytöjä ovat myös Jatalta hankkimani herkut: raparperipiirakkaa, makaroni- ja maksalaatikkoa...

... pääsiäiseksi lammasta ja huippusuloisia pääsiäismunia...

... ja upeat karjalanpiirakat. Äidin kanssa teimme ruistaikinan, piirakkapohjia sekä pulikat leipomista varten, kuvasta puuttuu vain puuro, joka sekin on mummulla keitettynä valmiiksi. ;)

Omia tuotoksia edustakoon tällä kertaa piirakkapohjien lisäksi nämä muikunsintit, joita askaroin puulaatikkoon. Jotain muutakin on tullut tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin...

Minikone on lähtenyt vähitellen taas käyntiin, ja Herra Mäyrän omenapuusta on nyt ehkä puolet valmiina. Juurella on New Yorkista puutarhaan muuttaneen siilin koti ja oksassa keinuvat Etsystä löytämäni ihanat hiirulaiset pähkinänkuoressaan.

Herra Mäyrä kasvattaa komeita kurpitsoja. Kottikärryt löysin taannoin Etsystä ja ne ovat herralle justiinsa mainiot.

Kasvihuoneessa kasvavat myös mehukkaat kurkut ja herkulliset tomaatit. Näistä liikenee varmasti osa mummulaankin. Ihanat korit ovat Marjatan ja Loten tekemät.

Minulla oli reippaita ja taitavia massailukavereita, Saana 8 v ja Jere 10 v, jotka viettivät meillä hiihtolomaa. Jere teki yhden noista yllä olevista kurkuista sekä alakuvan päärynän, ja Saana puolestaan alakuvan appelsiinit, omenan ja banaanin. Miehenikin osallistui yhden kurkun ja yhden banaanin verran talkoisiin, ja itse väsäsin pienen banaanitertun. Vitamiineja Herra Mäyrälle ja mummulaan. :)

Saana aloitti nukkekodin perunateatterin tekemällä Herra Mäyrälle siemenperunoita, joille minä väsäsin seuraavana päivänä sopivan säkin. Minä jatkoin perunantekoa, kun muistin, ettei mummulla ja vaarillakaan oikein ole varastoja talveksi. Osasta on ilmeisesti jo soppaa tai muusia tulossa.

Vääntelin myös sunnuntai-iltana telkkarin äärellä klemmareita vaarin työpöydälle. Kaveriksi leikkasin valmiita postikortti-, valokuva- ja kirjeprinttejä sekä kaivelin kätköistäni pari hammaslääkärin kumilenksua.