Joulukuun aamut ovat tuntuneet huomattavasti marraskuisia pirteämmiltä, kun paketit ovat odottaneet aamukahvin seuralaisina. Eilen avasin Marjatantalon paketista ihanan, keväisen yllätyksen, kolme pientä sipulia ruukussa. Tulppaaneja, luulen. Herra Mäyrä kiittää ja suunnittelee jo kevätistutuksia, kuten jokainen reipas puutarhuri tähän aikaan vuodesta...


 

Tähän väliin on muuten kerrottava hauska sattumus. Viime vuonna sain joulukalenterista Sirkan tekemän valkoisen amarylliksen, joka nyt on mummulan talossa olohuoneen pöydällä ikkunan ääressä. No, tässä yhtenä päivänä isäni oli huomannut, että ministeriön (eli nukkekotihuoneemme) ovelta kurkistaa pikkuinen, ihan aito ja ehta myyrä. Mistä lie livahtanut sisälle, avoimeksi jääneestä parvekkeen ovesta ehkä, ainakin sinne se poistui. Sitten äiti ja isä huomasivat, että myyrä oli käynyt kurkistamassa nukkekodin ikkunasta sisään mummulaan ja maistanut Sirkan tekemää amarylliksen sipulia - pienet hampaan jäljet vaan olivat jääneet! Niin aidon näköinen se on, että myyrääkin hämäsi. :D Ja hämäisivät varmaan nämä tulppaanitkin.

 

Tänä aamuna avasin Loten paketin, ja sieltä paljastui mainioita, pikkuistakin pikkuisempia tavaroita: kolme tuikkukynttilää, kaksi tulitikkuaskia (avautuvia, toki) sekä tulitikkurasioille teline, jollaista mummulassa ei vielä olekaan ollut, eli tarpeeseen tulee. Ihania, kiitos! :)

 

Minä kääräisin tytöille ensimmäiseen pakettiin perinteisiä joulukoristeita: kaksi pikkuista lankatonttua sekä paperista punotun sydänpussukan.

 

Ihanaa, miten paljon noita paketteja vielä onkaan jäljellä!