Aika moni arvasi oikein, kun toukokuussa kyselin, että mikähän otus se tänne kottikärryn ja roskiksen väliin muuttaa majailemaan. Siilihän se. Jäi silloin toukokuussa toteuttamatta tämä(kin) projekti, mutta sehän oli itse asiassa ihan suunniteltu juttu (joojoo...) - eihän minulla olisi silloin ollut lainkaan tällaisia materiaalivarantoja käytettävissäni.

Syksyn lehdet ovat nimittäin värikkyydessään ihan ykkösaskartelumateriaalia. Pihallamme kasvaa iso aroniapensas, jonka lehdistä löytyvät varmasti kaikki syksyn ruskan sävyt, ja ne lehdet ovat myös sopivan paksua ja kestävää tavaraa askarteluunkin. Niinpä olen nipsutellut leikkureillani lehtiin pieniä kuviollisia reikiä pojan kanssa hiekkalaatikolla istuessani (roskat jäivät pihalle, joten nyt tietää koko taloyhtiö, kuinka hulluja puuhaan...) ja saanut aikaiseksi oikein kelpo lehtikasan. :)

Ja pitihän se asukaskin sitten saada väsättyä. Tuon edellisen postauksen taidonnäytteen tasolle en yllä läheskään, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen pikkuiseen siiliin, jonka tässä iltana muutamana olen neulahuovuttaen saanut piikiteltyä kasaan. Ensin se näytti hylkeeltä, sitten rotalta, sitten sudelta, mutta vihdoin löytyi se siilikin sieltä alta. :)




Siilillä on lehtien lisäksi lämmikkeenään kirjava torkkupeitto, jonka olen neuloskellut Venne Colcotonin kirjavasta langasta suikaleina ja ommellut kasaan. Ei se tuolta oikein hyvin erotu, mutta lämmittää kuitenkin.





Nyt sitten pitäisi vielä miettiä, että miten maailmassa tämä installaatio saadaan pysymään ehjänä ja lehdet edes osapuilleen paikoillaan huushollissa, jossa asuu yksi reipas yksivuotias... ;)