Noh. Tästähän on haaveiltu jo pitkään. Kesällä sitten löysin sekatavarakaupan sekaosastolta vihdoinkin sopivan viherhuoneen (edellisessä Stockmannilta bongaamassani ei ollut muuta vikaa kuin kolminumeroinen hinta eli yksi ykkönen edessä liikaa), ja pääsin todenteolla aloittamaan pikkuisen unelmapuutarhani suunnittelua. Tänä viikonloppuna sain vihdoin kasattua rungon vaneripaloista ja laudanpätkistä, ja nyt sitten vain odotan seuraavaa toteutusinspiraatiota ja siihen asti suunnittelen lisää... hyvin suunniteltu on toivottavasti puoliksi tehty tässäkin tapauksessa. :)

 

 

Pientä suuruudenhulluutta näissä suunnitelmissani kyllä minulle luonteenomaisesti on, se myönnettäköön. Appiukolle on esitetty kaino toivomus saada jälkitoimituksena sopiva lastillinen Varanginvuonon liuskekiveä muurien tekoa varten (on sitä mulla itselläni jo pussillinen muttei se millään riitä...), ja omenapuu ja vaahtera tuonne on ainakin näillä näppäimin tulossa. :D

Toistaiseksi homma ei kuitenkaan etene, koska liuskekiveni (nekin vähät mitä minulla on) ovat Keuruulla, minä ja projektini Helsingissä, ja massasta on ihan turha ruveta tekemään maastoa jos ei kerran saa niitä liuskekivilaatoituksia upotettua sinne massaan, nih. Sisätilojen tekoon taas tarvitsisin rautavihtrilliä, ja apteekkiin en jaksa varta vasten lähteä. Sitä paitsi teräsharja ja kaasuliekki eivät toimi toivotulla tavalla pyökkitikkuihin, joten lattialankuissa on vielä muutenkin tuumaamista...

Toistaiseksi siis paneudun sohvalla projektin henkiseen puoleen ja heilutan samalla neulepuikkoja. Enää hihat, ja sitten näette tuumaustauon tuloksen. Voi sitä kesän viimeiset (loma)päivät näinkin viettää.