Vuodatuksen valitettavan kuvapalvelinongelman vuoksi bloginpito on tuottanut tänä syksynä ylimääräistä työtä ja murhetta. Ajattelimme ensin jäädä pitämään tätä vanhaa blogia ja korjailla vahinkoja ajan kanssa, mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että on inspiroivampaa ja helpompaakin luoda uutta kuin korjata vanhaa. Siksipä siis syysloman aikana on syntynyt uusi Miniasiat mielessä -blogi, jossa jatkamme vanhalla tutulla nimellä, ja myös lähes kaikki vanhat kirjoitukset löytyvät myös sen blogiarkistosta. Kuvia on palauteltu uuden blogin puolelle jo jonkin verran, ja palautellaan vielä lisää, jahka ehditään. Bloggaamisen suola eli kommentit valitettavasti jäävät vain tänne Vuodatukseen, mutta täältä niitä voi edelleen lueskella.

Lämmin tervetulotoivotus uuden blogimme puolelle sekä vanhoille tutuille että uusille tuttavuuksille! Kurkistakaa sisään tästä:

Aika moni arvasi oikein, kun toukokuussa kyselin, että mikähän otus se tänne kottikärryn ja roskiksen väliin muuttaa majailemaan. Siilihän se. Jäi silloin toukokuussa toteuttamatta tämä(kin) projekti, mutta sehän oli itse asiassa ihan suunniteltu juttu (joojoo...) - eihän minulla olisi silloin ollut lainkaan tällaisia materiaalivarantoja käytettävissäni.

Syksyn lehdet ovat nimittäin värikkyydessään ihan ykkösaskartelumateriaalia. Pihallamme kasvaa iso aroniapensas, jonka lehdistä löytyvät varmasti kaikki syksyn ruskan sävyt, ja ne lehdet ovat myös sopivan paksua ja kestävää tavaraa askarteluunkin. Niinpä olen nipsutellut leikkureillani lehtiin pieniä kuviollisia reikiä pojan kanssa hiekkalaatikolla istuessani (roskat jäivät pihalle, joten nyt tietää koko taloyhtiö, kuinka hulluja puuhaan...) ja saanut aikaiseksi oikein kelpo lehtikasan. :)

Ja pitihän se asukaskin sitten saada väsättyä. Tuon edellisen postauksen taidonnäytteen tasolle en yllä läheskään, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen pikkuiseen siiliin, jonka tässä iltana muutamana olen neulahuovuttaen saanut piikiteltyä kasaan. Ensin se näytti hylkeeltä, sitten rotalta, sitten sudelta, mutta vihdoin löytyi se siilikin sieltä alta. :)




Siilillä on lehtien lisäksi lämmikkeenään kirjava torkkupeitto, jonka olen neuloskellut Venne Colcotonin kirjavasta langasta suikaleina ja ommellut kasaan. Ei se tuolta oikein hyvin erotu, mutta lämmittää kuitenkin.





Nyt sitten pitäisi vielä miettiä, että miten maailmassa tämä installaatio saadaan pysymään ehjänä ja lehdet edes osapuilleen paikoillaan huushollissa, jossa asuu yksi reipas yksivuotias... ;)

Kaikista vanhin ystäväni (olemme olleet ystäviä siitä saakka, kun olin 8 kk ja vanhempineni muutimme heidän naapuriinsa) meni naimisiin syyskuun puolivälissä. Häälahjaa ei tarvinnut sen kummemmin miettiä, sillä ihan itsestään päähäni pälähti pyytää Hannaa tekemään pienoiskoiruudet heidän "tytöistään" Papusta ja Pullasta. Ja niinhän niistä tuli niin näköiset ja ihanat, että olivat oikein häälahjapöydän vetonauloja. :) Kiitos Hanna vielä tuhannesti tätäkin kautta! Taisin saada häissä osakseni ihan ansiotonta kunniaa, kun en kerinnyt kaikille vieraille toitottaa, että "en se minä ollut"... ;)

Itse rakentelin tytöille majapaikaksi puutarhannurkkauksen valkoiseen lyhtyyn, puutarhan kaivelu kun on viime vuosina ollut meitä yhdistävä tekijä ihan listan kärkipäässä.

Postilaatikkoon tipahti heinä-elokuun vaihteessa odotettu ihanuus, Marian uusi Nukkekoti Väinölän tapaan -kirja. Olen sitä nyt selaillut useampaan otteeseen ensimmäisen ahmaistun lukukerran jälkeen, ja ei voi kuin ihmetellä, miten sieltä löytää aina jotain uutta, mitä ei muistanut edellisellä lukukerralla huomanneensakaan. Ohjeissa piisaa niin, etten uskalla edes haaveilla samasta kuin Kurjenpolven Virpi, joka aikoo kokeilla jokaista. Meillä kuitenkin nököttää laatikossa Proxxonin kuviosaha, jolla ei ole vielä tehty kuin pieniä koesahauksia, joten kun joku kaunis päivä kaivan sen sieltä esiin, tiedän mistä aloitan harjoittelun:



... mistä jatkan seuraavaksi, vähän harjoitusta saatuani:



... ja mikä saa toimia sitten taidonnäytteenä:




Etenkään kuviosahaus, mutta puutyöt yleensäkään eivät ole niitä tämän harrastuksen osa-alueita, joissa kokisin olevani omimmillani, mutta eiköhän tämän kirjan avulla jotain synny ihan väkisinkin. Muitakin ihania puutöitä kirjasta löytyy roppakaupalla, muun muassa nämä tuoli ja pöytä, vanha pulpetti (mummulan vintille, tietysti) sekä kapiokirstu:






Kapiokirstun avulla yritetään myös vähän valottaa meille ei-niin-maalauksellisesti-lahjakkaille kuviomaalauksen saloja, ja saattaa jopa olla, että siitä jotain ymmärsinkin, ainakin tekee ihan eri tavalla mieli kokeilla. :) Työvaihekuvat tässä (kuten muissakin kirjan ohjeissa) ovat kerta kaikkiaan mahtavan perusteelliset - tarjolla oivallista saranointioppia myös muihin projekteihin.





Kirjasta löytyy heti alusta myös kattava luettelo puutöissä tarvittavista välineistä sekä toinen aukeamallinen opastusta muiden työvälineiden ja materiaalien saloihin. Oivallista tietoutta sekä nukkekotiharrastuksesta vasta haaveilevalle että vuosia jo harrastaneellekin.




Mikäli puutyöt eivät inspiroi (tai ennen kuin sille kuviosahalle löytyy paikka), ei silti tarvitse jäädä pyörittelemään peukaloitaan, sillä kirjasta löytyy ohje jos toinenkin mummulaa silmällä pitäen. Vaarin pimiöön täytyy ehdottomasti saada vanha laatikkokamera, eteisen naulakkoon nahkareppu, kahvipöytään herrasväen pikkuleipiä ja perunakellariin kappa.







Mummun keittiöön inspiroiduin tuon keskimmäisen kuvan nähtyäni värkkäämään samanlaisen jauholokerikon aitoon 50-luvun tyyliin...




... ja mummulan kirjastoon saa kirjan kannen liepeistä kasattua melko kokoelman Tammen Kultaista kirjastoa lasten ja varttuneempienkin iloksi.




Ei voi kuin jälleen kerran huokaista, että on meillä tässä kirja aivan omaa luokkaansa niin näyttävyydessään kuin monipuolisuudessaankin. Ja kukapa olisi ollut oikeampi henkilö kirjan tekijäksi kuin mahtavan monipuolinen ja tuottelias Maria, jonka upea Väinölä-blogi on tutustuttanut ainakin meidät alun perin tähän harrastukseen (taitaapa olla muutaman muunkin...). Suurkiitos suururakasta Suomen nukkekotiharrastuksen puolesta, ja tarttukaahan kanssaharrastajat äkkiä kiinni opukseen, kun niitä vielä saa!



P.S. Hauskaa oli myös bongata kirjan sivuilta pari omaa pikku tekelettä. :)

Herra Mäyrän kasvihuoneen vihannespenkki taitaakin olla aika muhevaa multaa, kun siinä kasvaa viiniköynnöskin näin komeasti. Kitti on peräisin Templewood Miniatures -nettikaupasta ja on tullut hankittua jo kauan sitten, mutta nytpä vihdoin tuli valmista. :)




Ja nythän selvisi sekin, kuka on tipauttanut pelargonian lattialle...




Mikäs otus se täällä, silmät ristissä kirkkaasti valaistussa kasvihuoneessa?




Pikku pöllönen on Susannan käsialaa ja tuli minulle ennakkona vaihtokaupoista, joiden toisen osan voin toivottavasti esitellä teille ennemmin kuin myöhemmin... hiljaa hyvä tulee...

Heittäkäähän ilmoille nimiehdotuksia tuolle otukselle - herra Pöllö on vähän mielikuvituksetonta... ;)